Ruusulan tilalla töitä tekevät nuoret
Monet viljelijät sanovat, että nuoria suomalaisia on vaikea saada töihin mansikkapellolle. Kymmenen vuotta sitten Ruusulan mansikkatilalla ajateltiin työvoimakysymystä uudesta näkökulmasta, ja silloin tilanne muuttui.
Yhteisöllisyys on nuorille tärkeää. Ruusulan tilalla poimijoiden perehdyttämispäivässä nuoret tutustuvat työhön ja toisiinsa.
Teksti: Emma Kaakko Kuvat: Ruusulan tila
Ruusulan tila palkkasi aikoinaan mansikan poimintaan jopa 40 ulkomaalaista työntekijää, joista kaukaisimmat olivat Thaimaasta.
– Poimintakausi kestää pari viikkoa. Byrokratia ja majoittaminen aiheuttavat viljelijälle suhteessa paljon töitä parin viikon työjakson vuoksi. Omat haasteensa tuovat kulttuurierot ja kielimuuri, Maarit Rockenfeller kommentoi aiempaa käytäntöä.
Lisäksi ulkomaalaisten työntekijöiden saapumista tilalle oli vaikeaa ajoittaa, koska poimintatyön alkaminen riippuu sääolosuhteista. Lentoliput piti kuitenkin tilata hyvissä ajoin.
Erään kesän jälkeen noin kymmenen vuotta sitten Rockenfeller päätti, että työntekijätarpeeseen on löydettävä toinen ratkaisu. Seuraavana kesänä Ruusulan tila aloittikin hankeavustuksella nuorten palkkaamisen tilalle.
Rockenfeller lähetti tietoa kesätyöpaikasta lähialueiden koulujen opinto-ohjaajille. Ensimmäisten hyvien kokeiluvuosien jälkeen tila sai jo suosituksia kesätyöpaikkana, ja hakemuksia nuorilta tuli jopa 350. Sittemmin nuoret ovatkin tehneet tilalla töitä noin kymmenen vuoden ajan.
Töitä poimijasta työnjohtajaan
Ensimmäisen kesän nuoret tekevät poimintatyötä. Seuraavana kesänä poimintatyössä ansioituneet nuoret saavat lisää vastuuta ja työskentelevät esimerkiksi marjamyyjinä, työnjohtajina tai tilauksien toimittajina.
Työntekijät ovat olleet iältään 15–20-vuotiaita, ja vuosittain heistä kolmasosa jatkaa myös seuraavana kesänä.
– Nuoret vastaavat meillä lähes kaikesta. Uuden työnjohtajan perehdytän esimiestehtäviin huolella. Hän saa ennen perehdytyspäivää opiskellakseen kirjalliset materiaalit, ja perehdyttämispäivänä käymme näitä asioita huolella läpi. Nämä kokeneet, työnjohtajina toimivat työntekijät rekrytoivat ja perehdyttävät uudet poimijat, Rockenfeller kertoo.
Nuorten palkkaamisessa käytetään työehtosopimuksen mukaista nuorten työntekijöiden tuntipalkkaa.
– Nuoret eivät tule töihin vain rahan perässä. Heille yhdessä tekemisen kokemus on tärkeä, ja nuoret haluavat olla osana kokonaisuutta, osana tilan brändiä. Työn pitää olla hyvin organisoitua ja järkevää. Työssä on oltava useimmiten kivaa ja työpäivien lyhyitä. Meillä nuoret tekivät keskimäärin neljä tuntia poimintatyötä aamukuudesta alkaen.
Nuoret haluavat myös lomailla kesälomallaan, joten lyhyt työpäivä on heille tärkeä kriteeri.
– Kun nuorille antaa vastuuta, ja poistamme työpaikalta aikuinen–nuori-asetelman ja koulumaailmasta tutut auktoriteettimallit, nuoret kantavat vastuun mielellään. He eivät ryhdy koettelemaan toisiaan, sillä johtoasemassa oleva nuori onkin vertainen. Vastuu motivoi ja sitouttaa, Rockenfeller sanoo.
Kuvassa tilan työntekijät Viivi Silvennoinen ja Mari Kytölä.
Kannustava ilmapiiri tärkeä
Ruusulan tilalla pyritään siihen, että hyvä työilmapiiri ja yhteisöllisyys alkavat jo työmatkalla. Suurin osa nuorista kulkee tilalle kimppakyydillä pikkubussilla. Poimijoille järjestetään perehdytyspäivä, jossa työnkuva käydään läpi ja nuoret tutustuvat toisiinsa.
Työnjohtajien tehtävä on tsempata poimijoita ja pitää yllä positiivista ilmapiiriä. Poimijat muodostavat tiimejä, joiden välillä on leikkimielistä kilvoittelua.
Useimpina vuosina on järjestetty myös yhteinen päätöstilaisuus, jonka ohjelmaan nuoret saavat vaikuttaa.
– Työ ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Kokemus siitä, että on herännyt viideltä joka aamu, kasvattaa. Nuoret ovat usein tyytyväisiä siihen, että pystyivät tähän, Rockenfeller sanoo.
Työ maatilalla kasvattaa
Rockenfelleristä on tärkeää, että nuorten työllistämistä maatiloille edistettäisiin pitkäjänteisesti päättäjiä myöten.
Työ maatilalla antaa nuorille eli tulevaisuuden kuluttajille arvokasta kokemustietoa, mistä ruokaa tulee, mitä sen hyväksi pitää tehdä ja miksi ruoka maksaa.
– Meillä on skarppeja nuoria, joissa on suuri voimavara. Heille on tarjottava mahdollisuus kasvaa oivaltaviksi ja ahkeriksi työntekijöiksi. Tekemällä raskasta työtä nuoret oppivat arvostamaan koulutusta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Nuorten palkkaaminen maatiloille olisi osaltaan yhteiskunnallisella tasolla arvomaailmaa tervehdyttävää toimintaa, Rockenfeller pohtii.
Usein kuulee sanottavan, että nuoria ei saa helposti tekemään raskasta poimintatyötä. Rockenfeller kommentoi, että nuorten työllistäminen vaatii tilalla kokonaisvaltaisen asennemuutoksen ja työ on järjestettävä nuorelle sopivaksi. Tilan sijainti voi myös hankaloittaa nuorten palkkausta.
– Jokaisen viljelijän on ensin katsottava peiliin ja kysyttävä itseltään ”onko minusta tähän”. Tämä malli ei välttämättä sovi kaikille tiloille, ja se vaatii työnantajalta sopivaa asennetta. Jos kuitenkin kokee, että nuorten työllistäminen olisi mahdollista, konsultoin mielelläni ja kerron lisää. Haluaisin, että nuorten työllistäminen maatiloille yleistyisi, Rockenfeller toivoo.
Sata mansikkavuotta
Ruusulan tilan mansikanviljelyn juuret ovat Suonenjoella, jossa Maarit Rockenfellerin isoäiti Olga Kiiskinen viljeli mansikkaa 1920-luvulla.
Olgan tytär Anja Kiiskinen jatkoi tilan viljelyä ja laajensi viljelytoimintaa Jyväskylään. Nykyinen Ruusulan tila perustettiin vuonna 1980 Kuurisaareen, Laukaaseen.
Anja Kiiskinen viljeli tilalla mansikkaa seitsemän hehtaarin alalla vuoteen 2001 asti, jolloin myös Anjan tytär Maarit Rockenfeller astui yrittäjävastuuseen sukupolvenvaihdoksen myötä. Äiti ja tytär ovat viljelleet tilaa yhdessä näihin päiviin asti.
Nykyisin mansikka-ala on 3–4 hehtaaria vuosittain ja lajikkeina Polka, Salsa ja Jonsok. Viimeisimpänä kehitystyön tuloksena on suoramyyntisovellus Graani. Rockenfeller sanookin keskittyvänsä tällä hetkellä sovelluksen kehittämiseen ja toivoo sen sujuvoittavan tilojen suoramyyntiä.
