Tarkastelussa porkkananviljely ja ilmastonmuutos
Äärisäät haastavat viljelijän sopeuttamaan tuotantotapoja vaihteleviin ilmasto-oloihin. Porkkanan kohdalla se voi tarkoittaa esimerkiksi maanpinnan muotoilua ja kylvöjen porrastamista.
Sateisen syksyn seurauksia pellolla.
Teksti ja kuva: Emma Kaakko
Kasvukausi 2023 on koetellut viljelijän hermoja melkoisesti. Ensin haasteena oli alkukesän kuumat ja kuivat olosuhteet. Kesäkuu oli viidettä kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi ja sademäärät jäivät ilmatieteen laitoksen ilmastokatsauksen mukaan Etelä-, Länsi ja Pohjois-Suomessa alle puoleen tavanomaisesta.
Tilanne helpottui kuivuuden ja kuumuuden osalta heinäkuussa, joka oli tavallista viileämpi ja sateisempi. Sateinen keli jatkui elokuussa, joka oli ilmatieteen laitoksen mukaan tavanomaista sateisempi, mutta lämpimämpi. Suuria sademääriä saatiin Uudellamaalla, Länsi-Suomessa ja Lapissa. Loppukesän sademääristä kärsitään edelleen, sillä syys–lokakuun aikana tulleet sateet ovat tehneet sadonkorjuusta melkoisen haastavaa eripuolilla Suomea. Kun vuorokauden keskilämpötila on tähän aikaan vuodesta matala, maan kuivuminen vie aikaa.
Sadonkorjuun haasteista on uutisoitu lehdissä ja viljelijäyhteisöissä.
– Tilanne on hankala märkyyden vuoksi. Porkkanannostossa on meilläkin pidetty taukoa. Taktiikkamme on tällä hetkellä, että nostamme siellä, missä vain pellot kantavat, Sampsa Peltola toteaa. Jatkuva märkyys pellolla voi aiheuttaa porkkanan mädäntymistä ja varastokestävyyden heikentymistä, joten märimmistä kohdista satoa ei välttämättä kannata edes korjata.
Mitä ratkaisuja tarvitaan muuttuneiden olosuhteiden selättämiseksi?
Onko kasvukausi 2023 esimakua tulevasta ilmastosta? Jos näin on, on porkkananviljelyä osattava sopeuttaa. Jalostuksen osalta jatkossa on kysyntää lajikkeille, jotka kestävät stressiolosuhteita, kuten kuivuutta ja kuumuutta entistä paremmin.
Ilmastonmuutos aiheuttaa sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia peltoviljelyyn. Mahdollisuutena on pidempi ja lämpimämpi kasvukausi. Toisaalta äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät. Kasvukaudelle voi jatkossa tulla sekä pitkäaikaista kuivuutta, yleistyviä hellejaksoja että rankkasateita.
Toisaalta tarvitaan kastelua, toisaalta toimivaa ojitusta
Kastelun merkitys kasvaa entisestään porkkananviljelyssä. Oikea-aikainen kastelu vaatii tietoa ja taitoa, jotta toimenpiteellä on merkitystä. Porkkana ei kestä märkyyttä, joten riviviljelyssä on mietittävä rivien suunta siten, että riviväleihin ei jäisi seisomaan vettä, ja sala- ja piiriojat on pidettävä virtaavina. Peltojen pinnanmuotoilulla voidaan vähentää notkoja, joihin kertyy vettä. Nopeaan veden läpäisevyyteen tarvitaan hyvärakenteista maata, joten maanparannus on olennainen toimenpide vesitalouden näkökulmasta. Tämän syksyn sademäärät tosin haastavat viljelijää pellolla, jossa vesitalous pitäisikin olla kunnossa.
Ei koko tuotantoa yhden kasvin varaan
Koska riskit sadon epäonnistumiselle kasvavat, viljelijän on parannettava riskinkantokykyään. Keskeinen keino on viljelyn monipuolistaminen, joten porkkanan kaveriksi olisi ehkä kehitettävä muitakin tilan viljelyyn sopivia myyntikasveja. Yksi konsti on kylvön porrastaminen, jolloin äärisääilmiöiden vaikutukset eivät välttämättä vaikuta samanlailla kaikkiin kasvustoihin. Myös sadonkorjuussa on etua, jos porkkanaa voidaan nostaa sekä alku- että loppusyksystä. Jatkossa viljelijän on mietittävä entistä tarkemmin koko tuotantoa ja sen haavoittuvuuksia äärisääilmiöitä kohdatessa.
