Teksti: Titta Kotilainen ja Marianna Soini Kuvat: Titta Kotilainen
Luken, VTT:n sekä sidosryhmien ja teollisuuden kumppaneiden Ruokaa ilman peltoja -hanke kehittää ja tutkii uusia ruoantuotantoteknologioita, joilla voidaan edistää Suomen hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamista. ”Ruokaa ilman peltoja” tarkoittaa ruoantuotantoratkaisuja, jotka eivät ole riippuvaisia maatalousmaasta.
Mahdollisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi solumaatalous, eli mikrobien ja kasvisolujen hyödyntäminen rehun ja ruoan tuottamiseksi, uudet vertikaaliteknologiat ja LED-valotukseen perustuvat kasvihuoneratkaisut proteiinipitoisten viljelykasvien kasvattamiseen.
Hankkeen ratkaisujen odotetaan mahdollistavan kasvihuonekaasupäästöjen huomattavan vähentämisen. Ratkaisut vapauttavat maata muuhun kuin maatalouden käyttöön, esimerkiksi metsittämiseen. Samalla edistetään luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa.
Hankkeessa sovelletaan sekä systeemistä että teknistä tutkimusta. Työ sisältää niin kestävyysarviointeja ja sidosryhmäyhteistyötä kuin teknologiakehitystä solumaatalouden, vertikaaliviljelyn ja kasvihuoneratkaisujen osalta.
Proteiinikasvit ovat toinen Luken osuus tutkimuskokonaisuudessa vertikaaliviljelyn lisäksi.
Erikoistutkija Titta Kotilaisen mukaan proteiinikasvitutkimuksen yhtenä tausta-ajatuksena on se, että ilmastonmuutoksen seurauksena moni nykyisin viljelykäytössä oleva alue voi muuttua viljelykelvottomaksi. Samaan aikaan kasvihuonetuotanto kaipaa uusien tuotantokasvien kokeiluja.
– Vertailimme useiden kasvien proteiinipitoisuuksia, kasvuaikaa ja muita ominaisuuksia ja valitsimme kolme kasvilajia kasvihuonekokeisiin: soijan, sinilupiinin ja herneen, Kotilainen kertoo.
Ruokaturvallisuus on tärkeä taustatekijä: esimerkiksi kaikki soija on meillä tuontitavaraa. Avomaantuotanto on kuitenkin hankalaa soijan päivänpituusvaatimuksen takia. Sen viljelyn ympäristövaikutukset maailmalla ovat ongelmallisia.
Soija tunnetaan kaikkialla, ja sen prosessointi on helppoa. Lisäksi kasvihuoneessa soijasta voidaan saada neljä satoa vuodessa. Sen kasvusto jää myös melko matalaksi. Kaikki nämä tekijät puoltavat soijapavun kokeilua kasvihuoneessa.
Herneproteiinia käytettäisiin elintarviketeollisuudessa nykyistä enemmän, mutta sen saatavuus on huonoa. Niinpä nyt on kasvatettu LED-valojen alla myös hernettä. Ensimmäiset näytteet on kerätty, ja niistä analysoidaan peruskoostumuksen lisäksi muun muassa aminohappokoostumus.
Herneiden ja palkojen lisäksi analyysit tehdään koko biomassasta, myös lehdistä ja varsista.
– Ajatuksena se, että koko kasvusto hyödynnettäisiin ruuantuotannossa tavalla tai toisella. Esimerkiksi biomassan sokereille voisi olla käyttöä solumaataloudessa, Kotilainen selittää.
Soijakokeet ovat parhaillaan käynnissä, ja kohta aloitetaan sinilupiininkin kasvatus. Kokeet jatkuvat kesään saakka.
