Kallelan tilan isäntä pitää haasteista

Teksti ja kuvat: Milla Tolonen

Ihmisen kävelynopeus ja kuorolauluharrastus ennustavat pitkää ikää. Mieskuorolaulua harrastavalle Kallelan tilan isännälle Lauri Niittyselle voi veikata satavuotisjuhlien koittavan 2082, niin ripeää on askellus.

Myös tavallinen lavamönkijä paljastuu melkoiseksi ralliautoksi, kun Niittynen esittelee viljelyksiään: kaaleja, kurpitsaa ja viljaa kahdeksan vuoden viljelykierrolla. Niittysen liikkeiden rivakkuus ja mieli ovat samaa sarjaa.

– Kyllästyn nopeasti, ja kun jokin homma alkaa sujua, haluan uusia haasteita. Ongelmanratkaisu on viljelijän työssä kaikkein parasta, Niittynen sanoo.

Pellot yhdessä paikassa

Perniöläisen Kallelan tilan vihannespellot sijaitsevat oivallisesti suojaisalla viljelyaukealla, jossa ainoa hankaluus on alavan maan hallanvaara.  Senkin kanssa pärjätään, kun osataan ennakoida matalia lämpötiloja. Muun muassa konetekniikan diplomi-insinöörin koulutuksen saanut Lauri Niittynen osaa.

– Hankin oman sääaseman viljelmän keskelle. Se lähettää dataa 15 sekunnin välein pilvipalveluun. Saan ladattua palvelusta kahden edellisen vuoden datan   käyttööni. Käytän sitä hallan ennakointiin ja tuulisuuden trendin ennustamisen, kun pitää tehdä kasvinsuojeluruiskutuksia.

Lisämaata vuokraamalla

Lauri Niittynen alkoi viljelijäksi 2016. Hän jatkaa viljelyä neljännessä polvessa näillä seuduilla.

Tänä vuonna tilakeskuksen lähimpien vihannespeltojen vierestä vapautui vuokralle hyvin hoidettua peltomaata, ja siten Niittynen sai vielä lisää viljelyalaa kilometrin mittaisen kastelulinjan toiselta puolelta.

Viljelyuransa aluksi hän perusti vanhempiensa kanssa maatalousyhtymän, mutta parin vuoden jälkeen purki sen toiminimeksi.

– Olen tehnyt kahteen kertaan yritysmuotomuutoksen, enkä välitä tehdä sitä kolmatta kertaa, vaikka osakeyhtiö on joidenkin mukaan verotuksellisesti parempi yritysmuoto. Mutta koska hoidan nyt kaikki hallinnolliset työt itse, työ on kannattavaa näin, Niittynen pohtii.

Monen viljelijän kiroamaan maataloustukibyrokratiaan Niittynen suhtautuu suoraviivaisesti.

– Tukihakemuksen tekemiseen menee normaalisti puoli tuntia. Teen tilakartat aina niin tarkasti kun osaan. Ajattelen, että kyllä byrokratian ammattilaiset pyytävät täsmennyksiä, jos jotain puuttuu. Näin en käytä turhaan kapasiteettia ­asian miettimisen.

Kaiken hallinta haastavinta

Ajatteluun liittyy myös viljelyn haastavuus.

– Tilanpidossa mielestäni vaativinta on kokonaisuuden hallitseminen mahdollisimman kitkattomasti. Täytyy määrittää ylätason asiat ja viljelyn yksityiskohdat. Jokin pieni väärä detalji saattaa pilata koko homman.

Todella tärkeää on myös avoin kontakti asiakkaisiin.

– Työnjohtajana olen asiajohtaja. Sanon asiat suoraan ja palkitsen onnistumisista rahalla, Niittynen listaa tärkeitä asioita.

Rahaan liittyi myös muutos, joka tuntuu nyt itsestäänselvältä.

– Palkanmaksuun tarvitun käteisen rahan nostaminen pankista meni lopulta niin vaikeaksi, että kaikilla työntekijöillä on nyt pankkitili. Palkanmaksu on nykyisellään niin yksinkertaista, että sitä oikein ihmettelee, miksei tätä tehty jo aiemmin, Niittynen kertoo oppimisestaan.

Eläimet täydentäisivät tilan

Tulevaa pohtiessaan Niittynen ajattelee vihannesviljelyn jatkuvan ilman muuta. Niiden kanssa tarvitaan välikasveja, joista nyt kiinnostavimpia ovat syysvehnä ja -ruis sekä mallasohra.

Viljojen olki kynnetään maahan ylläpitämään ­hiuesavimaan multavuutta.

Viljoja ja muita peltokasveja on 50 hehtaaria. Osa viljalohkoista on vihannesmaan yhteydessä viljelykierron vuoksi. Suurin puute on, että lähistöllä ei ole eläintilaa, jonne rehukasvit päätyisivät eläinten ravinnoksi ja takaisin Niittysen pelloille lannaksi.

Sähköpumput eivät kärytä

Tulevaisuuteen suuntautuneelle Niittyselle oli luontevaa myös pienentää tilan hiilijalanjälkeä vaihtamalla dieselkäyttöiset kasteluvesipumput sähköpumppuihin.

– Tilasin verkkoyhtiöltä uuden sähköliittymän tähän jokivarteen. Tästä lähtee runkoputki, joka on sopivasti peltojen keskellä. Kaikki vihannekset kastellaan, ja laskin, että sähköpumpun takaisinmaksuaika on noin viisi vuotta. Lisäksi dieselin käry ja kova käyntiääni ovat nyt poissa.

Peltoleikkokukkia myös

Vihanneksia kasvaa 29 hehtaarilla. Viljelyssä on erilaisia kaaleja, kurpitsoja ja maissia.

Peltojen välissä näkyy 0,3 hehtaarin aidattu alue, jossa on matalia kasvutunneleita, kohopenkit, tippukastelut ja tukiverkkoja. Siellä kasvavat Lauri Niittysen sisaren, Anna-Maija Niittynen leikkokukat. Niiden kasvatus on osa Kallelan tilan toimintaa. Anna-Maija Niittynen suunnittelee leikkokukkatuotteet ja myy ne omalla Anna Niitty -tuotemerkillään.

Maissi vaatii käsityötä

Vihanneksista maissi on myynnin puolesta suurin artikkeli. Sitä on yhdeksän hehtaaria. Lajikkeita on kolme: yksi aikainen loppukesän grillisesonkiin, kaksi vähän myöhäisempää super­makeaa ­syksyn markkinoille.

Maissi kylvetään suoraan maahan ja harsotetaan sen jälkeen. Kasvusto pysyy pitkään harvana, joten rikkakasvien torjuntaa riittää kasvukaudella. ­Kemiallista rikkatorjuntaa käytetään keväällä vain kerran.

– Maissi on kasvustoltaan korkea, eikä sen ruiskuttaminen olisi edes mahdollista koneillani. Kun ensimmäisen kerran suuri kirvainvaasio tarrasi maissin hedekukintoihin, mietin, miten ihmeessä ruiskutan ne. Mutta koska en heti keksinyt ratkaisua, sain huomata, että ruiskutusta ei tarvita, koska kirvat eivät etene itse tähkään, Niittynen kertoo.

Kielitaitoinen isäntä

Haastattelupäivänä ukrainalaisten työntekijöiden kahdeksan hengen porukka kulkee maissirivien välissä kuokkimassa rikkaruohoja iloisen puheensorinan säestämänä. Yksi työntekijöistä ajaa edeltä rivivälit puhtaaksi traktoriharalla.

– Nyt työntekijöitä on kahdeksan, pääsadon korjuuaikaan elokuusta lokakuulle tarvitaan parikymmentä henkeä töihin. Osa porukasta on tilalla useita vuosia työskennelleitä ukrainalaisia, osa uusia, joita järjestyy puskaradion kautta.

Kallelan tilalla työskentelevät ukrainalaiset puhuvat kielitaitoisen isännän kanssa venäjää, jota kuutta kieltä osaava Niittynen opiskeli nuoruusvuosinaan.

– Venäjäntaitoni ei ole täydellinen, joten lisäapuna on sanakirja.fi, joka on mielestäni hyvä.

Kolmea lajia kurpitsaa

Kurpitsoilta harsot otettiin pois heti juhannuksen jälkeen. Pölytyksen varmistamiseksi hankitaan kimalaispesiä.

Kurpitsatyyppejä on kolme: hokkaido- myski- ja festival­kurpitsa, joista viimeksi mainittu on koristeellisesta ulkonäöstään huolimatta syötävä.

Kaalit opettavat viljelijää

Kaaleja Kallelan tilalla kasvaa neljää lajia. Lehtikaalin sadonkorjuu alkoi kesäkuun alkupuolella, kukkakaalia ja varsiparsakaalia päästiin poimimaan juhannuksen jälkeen. Tavallinen parsakaali näyttää kärsineen kevään kylmästä jaksosta, eikä Niittynen ole ihan varma, kehittyykö se vielä parempaan suuntaan.

– Viljelyssä oppimiskäyrä on pitkä, eikä yhden vuoden hyvä sato ole välttämättä muuta kuin hyvää tuuria, Niittynen tietää.

Kaalien rikkakasvitorjunta hoidetaan mekaanisesti, mutta kasvintuhoojat, joita kaalilla riittää, saavat kemiallisia käsittelyjä tarpeen mukaan.

Taimituotanto omissa käsissä

Kaksi kasvihuonetta rakennettiin 2021 omaa taimituotantoa varten. Kylvöjä jatketaan heinäkuulle, sillä lehtikaali ja kukkakaali ehtivät kasvaa syksyn tuoremyyntiin parissa kuukaudessa.

– Taimilta vapautuneeseen toiseen kasvihuoneeseen istutin munakoisoa tuotevalikoimaa laajentaakseni.  Samalla kokeilen olkipaalikasvualustaa kiertotalouden hengessä, mutta siinä on vielä opeteltavaa, sanoo Lauri Niittynen hymyillen kokeilulleen.

Laaja asiakaskunta etu

Kallelan tilan vihannesasiakkaita ovat S- ja K-ryhmät sekä Lidl, vihannestukut, torikauppiaat ja lähes parikymmentä paikallista kauppiasta. Kaaleista suurin osa menee paikalliseen jakeluun. Tilalla on myös oma jakeluauto lähiasiakkaiden palveluun.

– En ole suinkaan hankkinut kaikkia hyviä asiakkaitani itse, vaan perustan suhteille loivat vanhempani Virva ja Antti Niittynen.

Tilalla pakataan herkimmät vihannekset, kuten lehtikaali ja varsiparsakaali, valmiiksi kuluttajapakkauksiin. Muuten vihannekset toimitetaan pahvilaatikoissa.

Kesäkuisena keskiviikkona on Kallelan isännän helppo olla.

– Nyt teen tätä, ja eipä ole valittamista. Viljelijänä työni on monipuolista, ja saan käyttää monenlaisia oppimiani taitoja, vaikka en teekään koulutustani vastaavaa työtä.  Niin kauan kuin tämä on hauskaa, jatkan.