Pellon perusasiat kuntoon, patistaa viljelyneuvoja

 

Teksti ja kuva: Elina Vuori

Yksityinen viljelyneuvoja, heitä ei Suomessa liikaa ole. Dennis Grönroos on sellainen ollut nyt pari vuotta, ja auttaa avomaavihannes- ja perunanviljelijöitä. Neuvontaa toki tar­joavat monet järjestöt, mutta silti Grönroos uskoo, että töitä olisi muillekin.

– Tässä saa tehdä niin paljon kuin vain jaksaa ja viitsii. Mitä enemmän peltoja kävelee ja juttelee viljelijöiden kanssa, sitä enemmän oppii, hän sanoo.

Oppia hän hakee myös kaikenlaisista tapahtumista koti- ja ulkomailta. Ihmisten kanssa puhuessa asiat selkenevät omassakin päässä.

Valtiotieteen opinnot ovat olleet hyväksi avuksi tässäkin työssä. Sääntöjen kirjo, virkamiesten aivoitukset ja paperityöt eivät hätkähdytä.

– Lähdin kuitenkin valtsikasta Noviaan Tammisaareen agrologiopintoihin, mutta vihanneksiin keskittyviä kursseja oli vaikea löytää. Pääsin sitten Ruotsiin harjoittelemaan, ja hain oppini pellolta.

Harjoittelupaikka oli Åhus Grönt, joka hallinnoi vihanneksia, hernettä ja perunaa tuhansia hehtaareja. Grönroos loi siellä hyvät suhteet viljelijöihin, ja yhä hän käy siellä neuvomassa.

Opintojen jälkeen hän pääsi Jepuan Peruna Oy:lle muutamaksi vuodeksi viljelyvastaavaksi. Siellä perunan salat tulivat tutuiksi.Ahvenanmaan Talousseura työllisti häntä viitisen vuotta, jolloin sipuli tuli tutuksi.

– Porkkanaa vielä harjoittelen, Grönroos naurahtaa.

Tavoitteena ei ollut yrittäjyys, vaan asioiden perusteellinen oppiminen. Nyt siihen on mahdollisuus.

– Nämä pari vuotta ovat menneet paremmin kuin uskoinkaan, Grönroos kiittää.

Asiakkaina hänellä on suuria viljelijöitä ja tuottajaorganisaatioita Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa. Hän asuu Jomalassa, josta on hyvä suhata molempiin suuntiin.

– Näin talvella teen paljon kustannuslaskelmia ja viljelysuunnitelmia. Tulin juuri Saksasta Fruit Logistica -messuilta, se oli taas mahtava. Hyviä kohtaamisia ja keskusteluja. Pakkauksissa ei näkynyt muovia enää lainkaan!

Muutos vihannesviljelyssä on nyt jatkuvaa. Torjunta-aineiden väheneminen, kestävyysvaatimukset, talouspaineet, ilmastonmuutoksen vaikutukset…

– Viljelijä ei voi näihin juuri vaikuttaa. On hyväksyttävä asia ja keskittyvä siihen, mihin voi vaikuttaa, Grönroos painottaa.

Viljelijä voi hallita tuotantoaan huolehtimalla perusasiat kuntoon pellollaan.

– Viljelykierrot, salaojitus, kalkitus, kastelu, maan rakenne – jos nämä eivät ole kunnossa, ei mikään ole kunnossa. Tilinpäätöksistä löytää ne, joilla nämä ovat toimivat, Grönroos lohkaisee.

Ratkaisu ei siis piile uusissa koneissa, ei purkeissa, vaan kunnon satotasoissa. Ja järkevässä konekustannuksessa.

– Toki uusi teknologia tuo helpotusta. Tekoäly tulee nopeasti myös tälle alalle, rikkarobotit ja täsmäruiskut ovat jo täällä.

Grönroos korostaa myös hyönteisverkkojen tärkeyttä porkkananviljelyssä. Paitsi että se suojaa hyönteistuhoilta, se tasaa lämpötilaeroja ja nostaa lämpösummaa. Myös valo-olot paranevat.

– Verkko nostaa satotasoa törkeän paljon, hän sanoo.

Tarpeeksi pitkä ja hyvä viljelykierto on perusta onnistuneelle tuotannolle. Se pitää tautipaineenkin kurissa.

– Kumma, kuinka tämä asia on päässyt unohtumaan, jopa luomuviljelyssä! Hollannissa on jo 10–12 vuoden viljelykiertoja. Meillä toimivat vielä 6–8 vuoden kierrot. Se tarkoittaa, että pitää hallita monen kasvin viljely, tai että peltoa pitää olla paljon. Vuokrapellotkin pitää laittaa kuntoon, Grönroos kehottaa.

Dennis Grönroos katsoo tuotantoa kokonaisuutena. Hän haluaa, että kaikki osa-alueet toimivat.

– Tiedon jakaminen on tär­keää. Kun näen, miten viljelijät toimivat meillä, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Saksassa, pystyn muodostamaan hyvän kokonaiskuvan ja auttamaan monissa asioissa.