Näkymätön puutarhatalous?
Hiljattain julkaistussa Reijo Karhisen maatalouden kannattavuusselvitysraportissa ei juuri puutarhatuotantoa mainita. Miksi puutarhatuotanto on niin näkymätön muuhun maataloussektoriin nähden?
Uusimpien ravitsemussuositusten mukaan ravintopyramidin perustan muodostavat vihannekset, marjat ja hedelmät. Viljoja, rasvaa ja sokereita tuotetaan globaalistikin liikaa, mutta vihanneksia ja hedelmiä ja proteiinia liian vähän suhteessa ravitsemussuosituksiin.
Teksti: Anne Nissinen Kuva: Ruokavirasto
Vuoden 2018 kannattavuuskertoimet ovat Luken ennakkotilastojen mukaan puutarhasektorilla huomattavan hyvät verrattuna muuhun kasvintuotantoon: avomaan puutarhatiloilla 1,11 ja kasvihuoneyrityksissä 1,28, kun taas viljatiloilla 0,11 ja muilla kasvintuotantotiloilla 0,04.
Keskimääräinen yrittäjätulo viljatiloilla oli 2 820 euroa, kun taas avomaan puutarhatiloilla se oli 27 200 euroa ja kasvihuoneyrityksissä 77 100 euroa. Puutarhatuotannon markkinahintainen tuotto oli 527 miljoonaa euroa vuonna 2016, kun taas Karhisen raportin mukaan muussa kasvintuotannossa se oli samana vuonna 896 miljoonaa euroa.
Ravitsemussuosituksissa ravintokolmion pohja muodostuu vihanneksista, marjoista ja hedelmistä. Kasvisruoka on nouseva trendi. Viime vuonna julkaistussa tieteellisessä artikkelissa todetaan, että globaalisti viljoja, rasvaa ja sokereita tuotetaan liikaa, mutta vihanneksia ja hedelmiä ja proteiinia liian vähän suhteessa ravitsemussuosituksiin.
Peruna on ilmastoruokaa – uutisoi Yle hiljattain. Perunan vesijalanjälki on vain 202 litraa kiloa kohden. Myös vihannekset ovat hiili- ja vesijalanjälkensä kannalta edullisia kasveja.
Hollantilaisen tutkimuksen mukaan kaalikasvien vesijalanjälki on 280, sipulin 325 ja porkkanan 198 litraa kiloa kohden, kun taas esimerkiksi vehnän on 1 827 litraa per kilo. Marjojenkin vesijalanjäljet ovat selvästi pienempiä kuin hedelmien, ja Suomessa on puhdasta vettä kasteluun saatavilla, toisin kuin monessa muussa maassa.
Espanjassa pumpataan vettä uutisoinnin mukaan arvokkaalta kosteikkoalueelta mansikoiden kasteluun. Ilmasto muuttuu, meillä kasvukausi pitenee, ja kasvihuoneviljelyn yleistyminen tuo vakautta tuotantoon vaihtelevissa sääolosuhteissa.
Uusia viljelykasveja tulee: syksyllä uutisoitiin lämpimän kesän tuomasta hyvästä kotimaisesta vesimelonisadosta, ja maissikin oli kasvanut hyvin.
Karhisen raportissa puhutaan kyllä lähiruoasta, ja toisaalta elintarvikkeiden viennistä, mutta voiko suomalaista ruokapöytää ajatella ilman vihanneksia ja marjoja? Suomen brändiä kyllä luodaan mielellään puutarhatuotteilla, kuten viime kesän huippukokouksessa herneillä ja mansikoilla.
Lidl linjaa, että tyrni, lakka ja kaura voisivat olla oikein tuotteistettuna vientituotteita. Helsingin Sanomien mukaan Grüne Wochella kiinnostusta herättivät puolukka, nokkonen, jääsiideri, pakurikääpä ja peruna.
Panostuksesta puutarhatuotantoon puhuttaessa ääni muuttuu kellossa. Yhdessä CAP-tukityöpajassa ehdotettiin, että luovutaan eräästä puutarhatuotantoon kohdistuvasta tuesta sillä perusteella, että pinta-ala, jolle toimenpide kohdistuu, on niin pieni.
Meillä Lukessa ei saada millään erikoistutkijan paikkaa auki marja- ja hedelmäkasvien kasvinsuojelututkimukseen, vaikka useita puutarhapuolen tutkijoita on jo eläköitynyt.
Puutarhatalous jätetään usein ruoantuotantoa koskevissa keskusteluissa huomiotta sillä perusteella, että pinta-alat ovat pieniä. Samalla ohitetaan se, että puutarhatuotannon arvo on noin puolet muun kasvintuotannon arvosta.
Kun nyt tuottavuutta peräänkuulutetaan, niin ehkä pitäisi laskea sekin, paljonko puutarhatuotantoon panostettu tuki- tai tutkimuseuro tuottaa verrattuna muuhun kasvintuotantoon.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa.
