Kotimaisten lajikkeiden maksut alenevat

Taimistojen tarpeisiin tuotetaan herukasta puhdasta lisäysaineistoa. Kuva Jaana Laamanen.

 

Teksti: Saila Karhu, Jaana Laamanen, Heikki Hokka ja Satu Teivonen

Luonnonvarakeskus jalostaa puutarhakasvien lajikkeita, joiden lisäys on taimistoille ja viljelijöille luvanvaraista. Luke perii hedelmä-, marja- ja koristekasvilajikkeistaan jalostus- ja lisenssimaksuja.

Niiden lajikkeiden lisäämisestä, joilla on voimassa olevat kasvinjalostajanoikeudet, peritään jalostusmaksuja. Muiden merkittävimpien lajikkeiden osalta peritään lisenssimaksuja, jotka perustuvat Luken ja liikekumppanin välisiin sopimuksiin. Lajikkeiden lisäys tai markkinointi ei ole sallittua ilman sopimusta.

Lajikemaksujen käytäntö on verrattavissa keksintöjen patentointiin. Maksuilla turvataan jalostuksen jatkumista.

Kasvinjalostaja joutuu hyväksyttämään uuden lajikkeen EU:n määrittämissä virallisissa testeissä ja maksamaan tästä. Samoin on vuosittain maksettava kasvinjalostajanoikeuden ylläpitämisestä.

Hinnat alenevat reippaasti

Viime syksynä Luke tiedusteli 55 taimiasiakkaaltaan palautetta lajikemaksuista ja varmennetun taimituotannon lajikevalikoimasta. Luke alentaa nyt marjakasvien lajikemaksuja vuoden 2019 lisäyksistä alkaen.

Merkittävimpiä muutoksia ovat mansikkalajikkeiden hinnanalennus, 57 prosenttia. Herukoidenkin maksut laskevat 50 prosenttia. Uudet hinnat on esitetty taulukossa.

Lisäksi 24 lajiketta vapautetaan lisenssimaksuista kokonaan. Ne ovat pääosin sellaisia, joista Luke ei ylläpidä varmennetun taimituotannon perusmateriaalia. Suurin kokonaan maksuista poistuva ryhmä on omenalajikkeet.

Marjanviljelijäkin maksaa

Lajikemaksu koskee myös marjantuottajaa. Erityisesti herukan- ja mansikanviljelijöiden pitää huomata, että suojattuja lajikkeita ei saa lisätä pistokkaista tai rönsyistä ilman sopimusta jalostajan kanssa.

Lajikemaksuja varten taimistot ilmoittavat vuosittain viljelyasiakkaat, joille ovat myyneet Luken suojattuja lajikkeita, tekemänsä lisäysoikeussopimuksen mukaisesti. Luke lähettää taimistojen asiakkaille tiedustelun lajikkeittensa mahdollisesta lisäämisestä.

Jos viljelijä haluaa käyttää lajikkeita lisäämiseen, laaditaan lisäysoikeussopimus, ja viljelijä maksaa lajikemaksut vuosittain lisäysmäärien mukaisesti.

Marjanviljelijän on hyvä myös itse ottaa yhteyttä Lukeen lisäyssopimuksen tekemiseksi, jotta lajikkeen lisäämisestä ei synny lainvastaista tilannetta.

Menettely on näin suomalaisten lajikkeiden osalta pehmeämpää kuin joillakin kansainvälisillä lajikkeilla, joita ei saa myydä eteenpäin ennen kuin ostaja tekee kirjallisen sitoumuksen jalostajan kanssa. Kotimaisiin lisäyssopimuksiin ei myöskään kirjata vähimmäis- tai enimmäismäärää lisäykselle.

Lajikkeisto muuttuu

Varmennettuina taimina tuotettua lajikkeistoa pyritään kehittämään. Se on haastavaa, koska jalostajat ovat kytköksissä paikalliseen taimituotantoon. Jos Luke edustaa muita jalostajia, lajikemaksut kerätään näiden sopimusten mukaisesti.

 

Kirjoittajat työskentelevät Luonnonvarakeskuksessa.

 

Mikrolisättyinä myytävien perusemokasvien tuotanto on ulkoistettu Lukesta Kinnalan Taimisto Oy:lle. Näitä lajeja ovat mansikka, pensasmustikka, puolukka, lakka, mesimarjat, marjatuomipihlaja, aronia, alppiruusu ja atsalea.

Lajeista vadelma, herukat, karviainen ja tyrni toimitetaan pistokkaina Luken Haapastensyrjän toimipaikasta. Yhteyshenkilöinä näihin tilauksiin sekä lisäyssopimuksiin toimivat Heikki Hokka ja Satu Teivonen. Listat varmennetun taimituotannon lajikkeista ja muuta tietoa löytyy osoitteessa www.luke.fi/taimiasiat.

Aiheesta enemmän:
Hoppula, K. ja muut. Puutarha&Kauppa 4/2019: 38–39.
Soini, M. Puutaha&Kauppa 6/2016: 6-9.