Humalaa Pohjanmaan lakeuksilta
Satoja vuosia sitten jokaisella suomalaisella pihalla kasvoi komeita humalasalkoja, mutta tuotanto hiipui kokonaan 200 vuotta sitten. Nyt kotimaista humalaa viljellään jälleen pienessä mittakaavassa.
Anna Huhtanen on mukana isänsä kanssa Hopyardin humalan viljelyssä. Kasvukauden aikana on huolehdittava kastelusta, lannoituksesta ja kasvuston tarkkailusta, jotta versot saadaan kiipeämään langoille ja mahdollinen härmä ja kirvat torjuttua alkuvaiheessa.
Teksti ja kuvat: Timo Taulavuori
Kruunun veroja perittiin 1200-luvulta asti 1800-luvulle niin, että talonpojilla piti olla omia humalasalkoja, joiden satoa luovutettiin kruunulle muun muassa sotilaille pantavaa olutta varten. 1800-luvulla suomalaiset panimot siirtyivät ostamaan baijerilaista humalaa, minkä vuoksi parin sataan vuoteen humalaa ei ole viljelty kaupallisesti Suomessa.
Kokonaan kotimaista olutta
Luonnonvarakeskus aloitti 2018 Polar Hops-hankkeen, jossa kerättiin perinteisiä pohjoisia humalakantoja koeviljelyyn tavoitteena tuottaa kotimaista humalaa esimerkiksi koko ajan lisääntyville paikallisille pienpanimoille. Kysyntää on, sillä oman humalatuotannon jälkeen olutta voidaan panna kokonaan kotimaisista raaka-aineista: vedestä, viljasta, maltaasta ja humalasta.
Humalanviljelijä Anna Huhtanen Hopyardilta kertoo, että he saattavat olla tällä hetkellä jopa Pohjoismaiden suurin humalan tuottaja kahden hehtaarin viljelyksellä, sillä hänen mukaansa vastaan ei ole tullut isompia. Hänen isänsä maanviljelijä Heikki Huhtanen sai idean Saksasta, ja nyt on tehty Luken kanssa yhteistyötä niin menestyvien lajikkeiden löytämisessä kuin myös viljelyn kehittämisessä Suomen olosuhteisiin.
Humalasalot ovat komeita, kun ne kasvavat kohti taivasta pohjalaisilla lakeuksilla.
Lajikkeiden merkitys korostuu
Lajikkeiden osalta haasteena on se, että humala kukkisi ja tuottaisi satoa riittävän ajoissa, sillä meillä on selvästi lyhyempi kasvukausia kuin esimerkiksi humalan suurtuotantomaassa Saksassa. Ilmastonmuutoskin auttaa lämpösumman osalta, mutta syksyn valomäärä ei kuitenkaan lisäänny.
– Luken kahdeksan kotimaisen testilajikkeen lisäksi viljelyssä on kolme pohjoismaista lajiketta. Ruotsalaiset Hulla Norrgård ja Svalöf S ovat nekin eräänlaisia perinnelajikkeita, jotka ovat sopeutuneet pitkään päivään ja lyhyeen kasvukauteen. Viljelylajikkeista Suntti on puolestaan kotimainen lajike, joka on osoittautunut todella hyväksi, Anna Huhtanen arvioi.
Aikaisen tuleentumisen lisäksi tärkeää on humalan aromaattisuus, sillä makuvivahteilla viimeistellään oluen persoonallinen maku. Anna Huhtanen kertoo, että sopivan aromaattinen ja sitruksinen ’Suntti’ kiinnostaa jopa Yhdysvalloissa, jonne sitä on myyty Ilmajoelta.
– Enemmänkin menisi, mutta meillä on myös kotimaisia asiakkaita kuten Tornion ja Nokian panimot, joille satoa pitää riittää, hän kertoo.
Humalan viljely on virinnyt uudelleen Suomessa parin sadan vuoden tauon jälkeen. Kasvi on ruohovartinen ja kasvattaa joka vuosi kuusimetriset versonsa.
Alussa tarvitaan aikaa
Humalan viljelyssä tarvitaan malttia, sillä tarhan perustamisesta ensimmäiseen satoon kuluu kolmisen vuotta. Aluksi sato on pientä, mutta paranee ajan myötä, kun ruohovartiset köynnökset pääsevät kasvuvauhtiinsa ja ulottuvat kuusimetrisiksi. Syvät juuret vahvistuvat tänä aikana ja satomäärät kasvavat.
Hopyardin taimet on istutettu noin metrin välein ja yhteensä taimia on noin 3 500 kappaletta. Hoitokäytävät ovat reilun kokoisia, sillä hoito- ja sadonkorjuun toimiin tarvitaan traktorivetoinen korkea vaunu.
Vanhat kasvustot leikataan alas syksyllä. Keväällä päisteet siistitään ja tarvittaessa paikkataimia istutetaan korvaamaan kuolleita kasveja. Kasvit viihtyvät hyvin pohjalaisilla peltomailla, mutta kalkituksesta ja kevätlannoituksesta ne saavat lisäpuhtia kasvuun. Keväisin myös torjutaan rikkakasveja ja autetaan köynnöksiä kietoutumaan tukiköysille.
Humalan tuotannossa on tärkeää mahdollisimman luonnonmukainen viljely. Tätä arvostavat ostajat. Kastelu hoidetaan tihkukasteluna ja rikkakasvit torjutaan liekittämällä.
Härmä on kasvitaudeista haitallisin. Sitä torjutaan perinteisiin menetelmin myös siksi, että humalanviljelyyn ei ole hyväksyttyjä kemiallisia torjunta-aineita. Myös kirvat saattavat iskeä käpyjä tuottaviin kasveihin, jolloin niiden varhainen havainnointi ja torjunta on tärkeitä.
Sadon käsittely huolellista
Sadonkorjuun jälkeen kävyt kuivataan tarkkaan oikeaan kuivuusasteeseen ja pelletöidään pakattaviksi alumiinisiin, aromeja säilyttäviin foliovakuumipaketteihin.
– On tärkeää, että kuivuusaste on sopiva ja käsittely tehdään oikein, sillä emme saa tuhota arvokkaita aromiaineita, kuten alfahappoja ja aromiöljyjä, jotka antavat oluelle sen oikean karisman, Anna Huhtanen kuvailee sadonkäsittelyn ydintä.
Luke tukee kotimaista humalatuotantoa
Polar Hops -hankkeen päätavoitteena on lanseerata 5–7 tutkitusti parasta suomalaista aromihumalalajiketta markkinoille. Varmennettu taimituotanto mahdollistaa uuden, lajikeaidon raaka-aineen hyödyntämisen panimoteollisuudessa.
Hankkeessa edistetään suomalaisen humalan laajaa kaupallistamista kartoittamalla siihen liittyvät haasteet ja suunnittelemalla keinoja vastata niihin yhteistyössä panimoiden, taimistojen ja viljelijöiden kanssa. Suomeen sopeutuneiden humalien viljely ja hyödyntäminen edistää kasvigeenivarojen käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla.
Laadukas humala luo liiketoimintaa biotalouden pienkauppasektorille ja suuremmille yrityksille. Humalanviljely laajentaa erikoiskasvien valikoimaa ja edistää myös maaseudun elinvoimaisuutta.
