Opettaja puiston ja metsän rajalta

Heikki Kiuru tuntee puut niin puistossa kuin metsässäkin.

Teksti ja kuva: Elina Vuori

Varmaankin kaikki Suomen dendrologit ja arboristit tuntevat Heikki Kiurun, hänen innostuneen asenteensa, suuren tietomääränsä ja kauniit valokuvansa puista.

– Minulle harrastuksesta tuli työ. Olen ollut koko ikäni puista ja luonnosta kiinnostunut, Heikki Kiuru iloitsee.

Vielä 1980-luvulla maisemahakkuut ja esimerkiksi luonnon monimuotoisuudesta puhuminen olivat uutta.

– Olikin hienoa päästä jo silloin tekemään pienipiirteistä metsänhoitotyötä esimerkiksi Tarvaspäähän. Lähes jokainen puu huomioitiin yksilöllisesti. Ja olemme jatkaneet samaa työtä senkin jälkeen.

Nykyään maisema-arvot ja monimuotoisuus huomioidaan onneksi jo yleisemmmin metsätaloudessa.

– Vuosi vuodelta olen vakuuttuneempi, että luonnon monimuotoisuus on erittäin tärkeää. Mitä monimuotoisempi ympäristö on, sitä vakaampi ja sopeutuvampi se on, Kiuru sanoo.

Opettajan uransa Kiuru on aloittanut 1980-luvun alussa Rajamäellä. Vuosien varrella hän on opettanut esimerkiksi metsänhoitoa, kasvioppia, luonnon prosesseja ja dendrologiaa, niin arboristeja, luontokartoittajia kuin puutarhureita sekä monien metsä- ja muiden kurssien osallistujia. Hyvinkäällä Hyriassa hän ollut nyt 20 vuotta.

– Opettajan tehtävät ovat viime vuosina muuttuneet. Nyt saa toimia eräänlaisena suodattimena, että oppilaat osaavat löytää oikeaa tietoa maailmalta ja netistä. Oppikirjojen merkitys on vähentynyt.

Kiuru on nauttinut vaihtelevasta työstään opettamisessa. Työssä on mahdollisuus itsekin uudistua koko ajan, ja ohjata oppilaita kestävän tiedon äärelle.

– Olen kiitollinen, että olen saanut toimia itsenäisesti ja vierellä on hyviä kollegoja.

Kiuru on julkaissut useita ammattikirjoja puu- ja metsänhoitoaiheista sekä kirjoittanut monia oppaita ja artikkeleita.

Puut ovat kuin ystäviä Heikki Kiurulle. Hän on seurannut tiettyjä yksilöitä jo 1960-luvulta. Hän bongaa mielenkiintoisia puita aina kulkiessaan.

– Puut ovat niin pitkäikäisiä, taiteellisia ja ilman niitä maisema ei olisi mitään. Varsinkin suuret puut ovat hienoja: vaahterat, tammet – ja vanhat männyt. Ne taitavat olla lempipuitani.

Kiurun mielestä isot rakennukset tarvitsevat isoja puita ympärilleen.

– Kauneimmat maisemat muotoutuvat vähitellen ajan kuluessa. Puut ovat elävää kulttuuriperintöä, ne kertovat tarinoita jopa satojen vuosien takaa, Kiuru sanoo.

Dendrologian Seurassa Kiuru on ollut jäsenenä yli 30 vuotta. Sen hallituksessa hän toimi kuusi vuotta ja puheenjohtajankin kolme vuotta.

– Seuran kautta pääsin tutustumaan hienoihin ihmisiin eri aloilta. Sitä kautta olen saanut paljon arvokasta tietoa, jota ei muualta olisi löytynytkään.

Myös puunhoidon yhdistystyössä hän on ollut mukana alusta lähtien ja toiminut myös Suomen Puunhoidon yhdistyksen puheenjohtajana.

Ihmisten mielestä kiinnostavat puut ovat yleensä myös luonnon kannalta tärkeimpiä. Vanhat, koukeroiset, ontot, kääpäiset ja harvinaiset puut kantavat myös paljon muuta elämää.

– Puunhoidossa lajituntemus on tärkeää. Lehmuksen laho on paljon vähemmän haitallinen kuin vaikka koivun laho.

Kiuru muistuttaa myös maaperän monimuotoisuuden tärkeydestä. Mitä toimivampi maa, sitä paremmin myös puut voivat.

– Ympäristömme saisi olla vielä monimuotoisempi. Se auttaisi varautumaan ilmastonmuutokseenkin. Puukujanne voisi koostua eri puulajeista, uusia lajeja voitaisiin käyttää rohkeammin ja kaupunkipuihin saataisiin kestävyyttä myös siemenlisätyillä kannoilla, Kiuru rohkaisee.

Kiurun vapaa-aika on sitä samaa kuin työkin: luontoa ja puita. Oppilaat saavat nauttia Kiurun hienoista puuvalokuvista, ja nykyään myös puiden piirtämisestä on tullut tärkeää.