Monimuotoisuudesta arvonlisää luomumarjatilalle
Luomuviljelijä Tero Tolvanen Rääkkylästä kertoo selkeästi ja käytännönläheisesti, miten heidän tilallaan monimuotoisuutta hyödynnetään luomumarjojen tuotannossa. Monimuotoisuuden vaaliminen vähentää kuluja ja tuottaa myös sadonlisää.
Herukkapensaiden välissä kasvaa ruokaa mehiläisille ja muille hyötyhyönteisille.
Teksti: Anne Nissinen ja Sari Himanen
Kuvat: Tero Tolvanen
Luomuviljelymme tavoite on hankkia hyvä toimeentulo tekemällä mielekästä työtä niin, että häiritsemme mahdollisimman vähän ympäröivää luontoa, aloittaa Tero Tolvanen webinaariesityksensä, mutta jatkaa, ettei se täysin onnistu.
– Ojanpientareet joudutaan siistimään luiskakauhalla, jotta niitto sujuu koneita särkemättä. Ojanpenkat tasoitellaan kaivinkoneen kauhalla, ja maamassat lastataan traktorin peräkärryyn. Näyttää aika rajulta toimenpiteeltä, Tolvanen esittelee.
Tarhamehiläiset ja kimalaiset rinnakkain
Seuraavaksi mennään kasvipeitteisiin pientareisiin. Mehiläispesät ovat pientareella, jossa ojan takana kasvaa pihlajaa ja leppää. Mehiläisille viljelykierrossa tarjoavat ravintoa alsikeapilan siementuotanto, hunajakukka, jota käytetään herukan perustamisvaiheessa riviväliseoksessa sekä mansikka, joka tarjoaa mehiläisille myös työtä.
Mehiläiset hoitavat harmaahomeen torjunnan Prestop-valmisteen avulla levittämällä sitä kukkiin siitepölyä kerätessään. Tilalla luonnonvaraiset pölyttäjät ja tarhamehiläiset toimivat tärkeinä pölytyspalvelun tarjoajina.
Herukka kukkii aikaisin ja etenkin kimalaiset ovat sille tärkeitä pölyttäjiä. Kilpailua lajien välillä ei ole havaittu, vaan yhteiselo toimii ja eri pölyttäjälajit täydentävät toisiaan.
Tero Tolvanen on ripustanut tilalleen satoja linnunpönttöjä herukkatarhan turvaksi.
Pienipiirteinen maisema toimii
Tilalla on viljelykierrossa herukkaa, mansikkaa sekä ruista, hernettä, kauraa, alsikeapilaa ja nurminataa siementuotannossa. Uusina kasveina tilalla on myös hiukan omenaa ja raparperia. Tilan lohkot ovat pieniä ja hajallaan.
– Pientareita niitettäviksi riittää toista sataa kilometriä, kun pieniä lohkoja on noin sata. Pientareiden niitto aloitetaan kesäkuussa, mutta vain pieni määrä kerrallaan, ettei häiritä pesiviä lintuja. Eri aikaan niittäminen tuo kasvillisuuteen vaihtelua, Tolvanen selvittää.
Pienipiirteisyys on tässä tuotannossa etu. Parhaiten tuottavan herukkalohkon ympärillä on vanhaa koivikkoa ja vanha maatilan pihapiiri. Pellon keskellä on kuusi metsäsaareketta ja yksi lato, jotka tarjoavat suoja- ja pesäpaikkoja luontaisille vihollisille. Lisäksi rivivälit kasvavat luonnostaan koiraputkea ja niiden annetaan kasvaa kukintaan asti ennen ensimmäistä niittoa.
– Ne ovat luontaisten vihollisten kannalta hyviä ravintokasveja, Tolvanen toteaa.
Linnut hoitelevat herukoiden tuholaiset
Herukkapeltojen ympärille laitetaan myös runsaasti linnunpönttöjä. Niitä on jo satoja lohkojen lähipuissa.
– Olen tilannut niitä tällekin talvelle sata lisää. Tiaisten poikaset syövät paljon hyönteisiä ja niiden kehitys osuu yhteen herukoiden perhostuholaisten toukkien kehityksen kanssa, kertoo Tolvanen.
Tero painottaa lehtipuiden merkitystä lohkojen ympärillä ja luonnonkukkien merkitystä riviväleissä. Lohkojen ympärille metsän reunaan jätetään leppiä, pihlajia, raitoja ja tuomia kasvamaan. Herukoiden riviväleihin nousee esimerkiksi koiranputkea, puna-ailakkia ja siankärsämöä.
– Voikukkaa suorastaan suojelemme. Voikukkaiset lohkot niitämme vasta kukinnan ollessa lopuillaan ja kukintojen ollessa sulkeutuneina. Näin saamme niistä täyden hyödyn hyönteisille, eikä pölyttäjiä tuhoudu niitettäessä. Tavallisesti luomutuotannossa voikukka tahtoo vähentyä, koska nurmet uusitaan nuorina, Tolvanen kertoo.
Vanhoja hirsirakennuksia säästetään erakkomehiläisille ja muille pistiäisille pesäpaikoiksi. Pellonreunoissa olevien rakennusten päätyihin on kiinnitetty tuulihaukoille keinopesiä, ja niistä osa on jo asuttuja. Tuulihaukat karkottavat rastaat.
Rahaa tehdään jatkuvasti lisää, mutta luonto on ainutlaatuista
Tuotantoon on valittu kasvit, jotka hyötyvät lohkojen pienipiirteisyydestä ja luonnon monimuotoisuudesta. Yksi riski toiminnassa kuitenkin on: tukiehtojen tiukka tulkinta haittaa monimuotoisuuden ylläpitoa.
– Monimuotoisuus tuo meille noin 50 euron tuntityöhinnan maataloustöistä. Monimuotoisuuden huomioiminen tuo sekä säästöä että lisätuloa. Suorat lisäkustannukset ovat meidän marjatilalla minimaalisia. Se on marjatilan etu verrattuna vaikkapa viljatilaan, jossa pinta-alat ovat suuria ja selkeää arvonlisää on vaikeampi saada.
– Monimuotoisuuden vaaliminen vaatii kuitenkin ymmärrystä luonnon kiertokulusta ja sen huomioimista kaikissa työvaiheissa, summaa Tolvanen.
Tolvasen viimeisessä diassa on motto: ”Rahaa tehdään koko ajan lisää, mutta luonto on ainutlaatuista”.
Näin soisi ajateltavan muussakin yritystoiminnassa kuin maataloudessa.
Lisää tilan kuulumisia sivulta: www.luomumansikka.fi/author/tero/
Monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista lisäarvoa Järvi-Suomen maa- ja puutarhatiloille, ARVO-hankkeen webinaareissa ja tapahtumissa tuodaan näkyväksi käytännön keinoja monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden vahvistamiseen. Lisätietoja: www.luke.fi/projektit/arvo.
