Käytännöllinen maailmanparantaja

Teksti ja kuva: Milla Tolonen

Olen syntyjäni espoolainen, mutta asuin lapsena perheeni kanssa kuusi vuotta Istanbulissa. Tulin sieltä vajaakielitaitoisena takaisin Suomea koskevan haavekuvan kanssa. Kun asiat eivät olleetkaan niin kuin olin kuvitellut, siitä kehittyi jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne, joka vaikutti ajatteluuni. Se ehkä selittää kaupunkilaiselle erikoisen valintani hakea Viikkiin opiskelemaan maataloutta, ­Erkki Pöytäniemi kertaa elämänsä nuoruusvaiheita.

Viikissä Pöytäniemi hakeutui Elävä maa -opintopiiriin. Silloin puhuttiin vaihtoehtoisesta tai luonnollisesta viljelystä, sana luonnonmukainen tuli käyttöön 1980-luvun lopussa.

– Luomu muuttui vähitellen maailmanparantamisliikkeestä jäykäksi järjestelmäksi. Serti­fioinnin myötä sen määrittely luovutettiin EU:lle ja valtiovallalle. Permakulttuuri on nyt elävä ruohonjuuritason liike, kuten luomu oli 1980-luvun lopussa.

Luomu ja ruoka on aina liittynyt Pöytäniemen työhön.

– Olin kolme vuotta biodynaamisen viljelyn neuvojana. Sitten minulla oli 1990-luvun taitteessa silloisen vaimoni kanssa yksi   Suomen ensimmäisiä luomuleipomoita, Kuusian Leipä Oy. Valitettavasti se meni nurin ison ostajan ­polkiessa hintaa mahdottomaksi, mutta sitä seurasi yhdistyminen Samsaran leipomoon.

Sittemmin Pöytäniemi on hankkinut elantonsa luomutuotteiden viennillä.

– Tällä hetkellä vien perunatärkkelystä ja kauratuotteita.

Puheenjohtajaksi Suomen Permakulttuuriyhdistykseen Pöytäniemi valittiin viime vuonna.

– On hyvä ymmärtää, että ei ole mitään määriteltyä permakulttuurin viljelytapaa. Se on suunnittelumenetelmä, joka ohjaa on ympäristön ja ihmisten kannalta kestäviin ratkaisuihin.

Permakulttuuri tulee sanaparista ”permanent culture” eli pysyvä kulttuuri, kestävä elämäntapa. Permakulttuurin perusteet ovat huolenpito maapallosta ja ihmisistä sekä reilu jako.

Periaatteisiin kuuluu myös, että asioilla on useampi tarkoitus ja jokainen tehtävä voidaan toteuttaa useammalla tavalla.

–  Kuten kaivamamme lampi tässä tontilla on paitsi kasteluveden keräysallas, se myös edistää  eliöiden monimuotoisuutta. Lampi rikastaa maisemaa ja tarjoaa meillekin miellyttävän oleskelupaikan.

Innostus syntyi sattumalta, kun Pöytäniemen puoliso  Marja­­ ­Nuora kävi 2013 Brysselissä Euroopan ruokaturvaa koskevassa seminaarissa.

– Kotiin tultuaan Marja kertoi innoissaan, kuinka Ferme du Bec Hellouine -tilalla tuhannen ne­liön alalta voi 43 viikkotyötunnilla tienata 1 500 euroa kuukaudessa. Innostuimme molemmat, ja suoritimme tahoillamme PCD permakulttuurin suunnittelukurssit ja opettajakurssit.

Nyt pariskunta opettaa permakulttuurin perusteita  omalla Iso-Orvokkiniitty-nimisellä tilallaan Karjalohjalla. Permakulttuurin lisäksi Erkki Pöytäniemi opettaa sosiokratian perusteita, mehiläisten hoitoa, sieniviljelyä ja metsäpuutarhan perustamista.

Monella syy opetella omavaraisempaa elämäntapaa liittyy dystopian pelkoon. Miten tulla toimeen, kun nykyinen yhteiskuntajärjestys romahtaa?

– Minulle permakulttuuri on sitä, miten siirrytään hallitusti kestävään, fossiilittomaan elämään niin, että dystopiaa ei tulisi. Kouluttamalla annetaan ihmisille työkaluja kestävien valintojen tekemiseen.

Nuorena Pöytäniemi oli mielenosoituksissa huutamassa ”Aurinko ja tuuli ei ole mikään huuli”.

– Eivät ne enää olekaan vitsi, mutta nyt nekin on valjastettu talouskasvun vetureiksi houkuttelemaan miljardi-investointeja vihreän vedyn ja teräksen tuottamiseksi. Itse en usko hightechiin tai greentechiin, jos luonnonvaroja ylikuluttuvan jatkuvan kasvun tavoitetta ei muuteta.

Aktivismi on sitä, että osoitetaan sormella sitä, mikä on väärin.

– Aktivismi on raskasta ja kuuluu usein nuoruuteen. Siitä täytyy siirtyä tekemään käytännössä sitä, minkälaiseksi haluaa maailman tulevan. Permakulttuuri on nyt maailman suurin tuntematon ympäristöliike.