Poutasen puutarha jalostaa inkivääriä maailmalle

Teksti ja kuvat: Jyrki Jalkanen

Mausteinkivääri, Zingiber officinale, ei todellakaan kuulu suomalaisen kasvisvalikoiman vakiotuotteisiin. Sitä on viljelty vaihtelevin tuloksin avomaalla ja kasvihuoneessa, mutta vähäisiä määriä. Poutasen puutarhan pääviljelykasviksi se tuli sattuman kautta, mutta siitä lisää tuonnempana.

Pitkä ja vaativa viljelykausi

Inkivääri lisätään kasvullisesti juurimukuloista. Riippuen mukuloiden koosta ne voidaan pilkkoa osiin ja käyttää niitä uuden sadon kasvattamiseen. Poutasen puutarhan mukulakanta on kotimaista alkuperää, ja mikäli ongelmia ei ilmene, osa sadosta säästetään seuraavan vuoden lisäysmateriaaliksi.

Viljely käynnistyy tammikuun lopulla mukuloiden idätyksellä. Kasvihuoneeseen päästään istutuksiin maaliskuussa ja sadonkorjuu käynnistyy lokakuussa. Satoa korjataan pitkälle marraskuuhun.

– Meillä on nyt takana toinen viljelykausi, ja kasvi alkaa tulla tutuksi. Paljon voimme kuitenkin vielä parantaa seuraaville vuosille, kertovat Laura ja Benjamin Vuohisaari, Poutasen puutarhan yrittäjät.

Kun Vuohisaaret päättivät ryhtyä inkiväärin viljelijöiksi, oli tietoa tarjolla niukasti. Ison mittakaavan kokemuksia ei ollut kenelläkään. Kasvi on osoittautunut lämmössä viihtyväksi, pitää runsaasta valosta ja on hyvin tarkka maaperän suhteen. Läpäisevän kasvualustan kosteudenhallinta on tärkeää, sillä kasvi on herkkä juurimädälle.

Osa tuoremyyntiin, osa jatkojalostukseen

Marraskuun alussa oli mahdollista arvioida menneen kasvukauden satoa. Maasta nousee varsin jämäkän näköisiä juurimukuloita. Suurimmat ovat reippaasti yli kolmen kilon kokoluokkaa.

– Keskimäärin noin kolme ja puoli kiloa neliöltä. Se tietää reilun seitsemän tonnin tuorepainoa. Ihan hyvin, mutta parempaa tavoitellaan jatkossa, Benjamin Vuohisaari tuumii.

Lokakuusta lähtien noin vajaa neljännes sadosta on lähtenyt tuoremyyntiin S- ja K-ketjujen kautta. Valtaosa, noin 50 prosenttia, varataan jatkojalostukseen ja loput seuraavan vuoden lisäysmateriaaliksi.

Tuoreinkiväärillä on valtaisat edut kilpaileviin tuotteisiin nähden. Ne ovat todellakin tuoreita ja puhtaissa Suomen oloissa viljeltyjä. Kilpailijat ovat Kiinasta ja myyntivaiheessa vähintään jo puoli vuotta reissussa olleita.

Huimaa jalostusasteen nostoa

Poutasen puutarhan kahdet aikaisemmat omistajat viljelivät tomaattia paikallismyyntiin. Sille Laura ja  Benjamin Vuohisaari eivät enää nähneet mahdollisuuksia, vaan mielessä oli jotakin aivan muuta.

– Inkiväärillä tuoretuotteena on vain rajalliset markkinat. Niinpä koko ideamme on alusta lähtien pohjautunut voimakkaaseen jalostusasteen nostoon ja kansainvälisiin markkinoihin. Puutarhamme sijainti kaukana puhtaan luonnon keskellä sopii tähän malliin mainiosti, yrittäjät painottavat.

Tomaatin sijasta mielessä oli tuottaa tiettyihin kasveihin pohjautuva kosmetiikkasarja, mutta sitten kasvien öljyuuttojen yhteydessä sattumalta testattiin inkivääriä, ja se toimi hienosti. Se puolestaan johti ajatukseen tuottaa raaka-aineet siemenestä pulloon asti samalla tilalla, jolloin varmistetaan lopputuotteen puhtaus. Osa raaka-aineista, kuten mustaherukan siemenöljy, ostetaan tilan ulkopuolelta.

Poutasen puutarhan päätuotetta, The Ginger -eliksiiriä varten tarvitaan inkivääriöljyä. Se tehdään itse. Vähän lukuja: yhteen öljylitraan tarvitaan 85 kiloa kuivattua inkiväärijauhoa, mihin puolestaan kuluu 350–450 kiloa tuorepainon verran juurimukuloita. Näin olleen koko sadosta saadaan enintään 15 litraa öljyä.

Sadosta saatava öljymäärä kuulostaa vähäiseltä. Mihin se riittää?

– Valmiissa tuotteessa öljypitoisuus on vain viisi prosenttia ja yhden pullon tilavuus on kymmenen millilitraa. Kyllä sitä aika moneen pulloon riittää. Ja viljelyalan nostoa harkitaan vasta myöhempinä vuosina, sillä nykyisen viljelyalueen satotasoa nostetaan ensin, Benjamin Vuohisaari kertoo.

Jalostuslinja käyntiin omin voimin

Toimittaja viedään sisälle entiseen navettaan. Sisältä paljastuu huippunykyaikainen laboratorio ja yrityksen jalosteiden tuotantolinja. Paljon yrityksiä nähnyt tämän jutun kirjoittaja ei ole mitään läheskään vastaavaa aiemmin nähnyt.

Koko jalostusprosessi monimukaisine vaiheineen on yrittäjien itsensä ideoima ja toteuttama. Vain sähkömiestä on tarvittu joihinkin lakisääteisiin asennuksiin. Benjamin Vuohisaaren mukaan valmista linjastoa ei yksinkertaisesti ollut mistään saatavissa.

– Kyllähän tässä sitten ollaan aika monta kertaa jännätty, miten kaikki pelittää ja mitä pitää säätää toisin. Mutta nyt prosessi on kohdallaan.

Ja näin edetään. Ensin juurimukulat kuivataan ja jauhetaan. Sitten jauheesta öljy erotetaan käsittämättömällä 420 baarin ylipaineella ylikriittisellä hiilidioksidiuutolla. Tämän jälkeen öljy pakastetaan 48 pakkasasteen lämpötilaan, ja sitten noin 45 pakkasessa oleva öljy alipainesuodatetaan kymmenen baarin alipaineella. Tämän jälkeen öljy kulkee vielä nykyaikaisen pontikkapannun näköisen haihduttimen sekä lyhyen matkan tislauslaitteiston läpi. Lopputuloksena on erittäin puhdasta öljyä, jonka puhtaus tuote-erittäin vielä varmistetaan riippumattomissa ulkopuolissa laboratorioissa.

Karkeasti inkivääriöljyä syntyy reilu viidessadasosa tuoresadon painosta. Siinä on ihan riittävästi nostoa jalostusasteelle.

Premium-tuotteita meille ja maailmalle

Paitsi itse tuotteen sisältöä myös pakkausta ja koko ulkoista olemusta on mietitty huolella. Arctic Elixir -nimellä markkinoitavien tuotteiden pakkaukset ovat kaukana halpiskempsun tai laatikkomyymälän purkeista. Tuotesarjaan kuuluu The Ginger -inkiväärieliksiirin lisäksi luonnonkosmetiikkaa ja lisäravinteita.

– Viljelytapamme ja puutarhan sijainti varmistavat puhtaan ympäristön. Viljelymme on luonnonmukaista, joskaan ei virallisesti vielä luomuhyväksyttyä. Kaikki tuotteet ovat vegaanisia, Benjamin Vuohisaari kertoo.

Raaka-aineina ovat inkiväärin ja mustaherukan siementen lisäksi muiden muassa nokkonen, amarantti, hamppu ja metsäkuusi. Ensi vuodelle viljelykokeisiin tulee kurkuma.

Jokaisen tuote-erän laatu varmistetaan ulkopuolisin laboratoriokokein. Ruokavirasto valvoo osaltaan tiettyjä tuotantoon liittyviä asioita.

Inkiväärieliksiiriä vastaavaa elintarvikekelpoista öljyseospohjaista kilpailijaa ei tiettävästi muualta löydy, kapseleita kylläkin. Markkinoiden pääpaino on kotimaan lisäksi Euroopassa, mutta katse siintää myös Aasiaan.

Kirjoittaja on tehnyt tätä lehteä vuodesta 1981.