Uusniittyjä Riihimäellä
Pari sinne tänne perustettua uusniittyä on ilo ihmiselle, mutta pölyttäjät tarvitsevat niittyverkoston. Tämän eteen tehdään töitä Riihimäen kaupungilla.
Riihimäen Länsitien suojavalli kukki näyttävästi tänä kesänä 9. heinäkuuta.
Teksti: Anu Pirhonen
Suomen ensimmäinen rautatie valmistui 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Seuraavaksi rakennusvuorossa oli Riihimäki–Pietari-rata. Radan ja varuskunnan vaikutus näkyvät yhä Riihimäellä – myös viheralueilla.
Riihimäellä niittykasvillisuutta on käytetty rohkeasti viherrakentamisen osana jo yli vuosikymmenen ajan. Riihimäen niittylajistoon vaikuttavat radan ja varuskunnan lisäksi monet muutkin tekijät: asutus, Vantaanjoki, sähkönsiirron kantaverkko, tieverkosto, maatalous, uuselinympäristöt ja harjurinteet.
Niityt lähes hävinneet
– HAMK Lepaalla järjestettiin hortonomiopintojen ohessa hyvin silmiä avaava ja opettavainen luonnonkasvikurssi. Se laajensi jo ennestään kiinnostusta luonnonkasveja kohtaan, Riihimäen kaupungin suunnittelija Anja Koivunurmi-Niemelä kertoo.
Koivunurmi-Niemelä perehtyi hortonomiopintojensa opinnäytetyössään myös niittyjen historiaan. 1500–1850-luvulla kaskikulttuurin aika oli niittykasvillisuuden kulta-aikaa. Luonnonniittyjen häviäminen alkoi maatalouden ensimmäisestä murroksesta noin vuodesta 1870 alkaen. Maatalouden toisesta murroksesta, 1950-luvulta eteenpäin, alkoi perinneniittyjen umpeenkasvu ja biodiversiteetin menetys. 1990-luvulta starttasivat ennallistamistoimenpiteet ja uuselinympäristöjen kehittyminen – ja syystä.
– 1900-luvulla 90 prosenttia perinneniityistä tuhoutui, hortonomi kertoo.
Mikä uusniitty, ja miksi niitä?
Riihimäelle pienialaisia, kukkivia uusniittyjä on perustettu viime vuosina yhä enemmän. Asemakaava-alueelle viherrakentamisen keinoin perustetusta niitystä käytetään nimeä uusniitty.
Kanta-Häme on ollut Suomen runsasketoisinta aluetta, mutta niiden taantuma on ollut rajua. Riihimäellä pyritään uusniittyjen perustamisella tuottamaan kaupunkilaisille ekosysteemipalveluita, lisäämään kaupungin biodiversiteettiä ja luomaan oppimisympäristöjä. Kaupungin oma kulttuurihistoria huomioidaan niittyjen kasvillisuudessa.
Yhden sijaan verkosto
Koivunurmi-Niemelä kartoitti uusniitty-
alueita ja niiden kytkeytyneisyyttä toisiinsa.
– Useimpien niittyperhosten ja pienem-
pien lentävien hyönteisten siirtymät elinympäristöltä toiselle alkavat vaikeutua yli 200 metrin lentomatkan jälkeen.
Aineistosta löydettiin näin katkosalueet tulevaa suunnittelua ajatellen.
Rakennetussa ympäristössä julkisilla, puolijulkisilla ja yksityisillä pienikokoisillakin kukkivilla niittyalueilla on merkitystä uusniittyjen kytkeytyneisyyden kannalta. Askelkivinä elinympäristöstä toiseen toimivat jo neljän neliön kukkivat alueet.
Tarvitaan paikkoja, siemeniä ja sietokykyä
Riihimäen asemakaava-alueelta oli avointa paikkatietoaineistoa analysoiden ja yhdistellen löydettävissä maaperän, ilmansuunnan ja rinnekaltevuuden suhteen suotuisat uusniittyalueet. Kaupunkiympäristössä paahde- ja ketokasvillisuudelle sopivat niukkaravinteisimmat, etelänpuoleiset, pienialaiset kaltevat rinteet ovat myös kunnossapidon resurssien kannalta helpoimmin ylläpidettäviä.
Paikan jälkeen tarvitaan lisäysaineistoa.
– Maaperän niittykukkien siemenaineisto on puutteellinen. Siemenaineiston lisäys on välttämätöntä, Koivunurmi-Niemelä sanoo.
Vastaperustetun uusniityn maa-ainesten lajiutuminen vie aikaa vuosia.
–Maaperän häiriöherkkyys, ravinnetaso, kosteus ja kasvien sienijuuriyhteydet määrittelevät vahvasti esiintyvää lajistoa. Niittykasvillisuuden jatkuva muutos on hyväksyttävä.
Riihimäellä on omia siemenpankkialueita, joista siemeniä kerätään. Osa lajeista on jaksottaissatoisia, ja myös siementen keräysajankohta tulee tuntea.
– Osa pudottaa siemenet heti niiden kypsyttyä. Osalla, kuten tulikukalla, neidonkielellä ja ketomarunalla, siemenet pysyvät kiinni pitkään, suunnittelija kertoo.
Siementuotanto vaihtelee eri vuosina. Kesä 2024 suosi kellokukkia, kohokkeja ja mataroita, joiden kukinta oli erityisen runsasta.
– Loppukesällä niitty tuuleentuu ja näyttää ränsistyneelle. Tällöin maltti on valttia. Siemenkeräyksen päätyttyä niityt niitetään kohteen mukaan, Koivunurmi-Niemelä mainitsee yhden esimerkin rakennetussa ympäristössä toimimisesta.
Uusniittyjen suunnittelun tueksi Riihimäellä on yleisistä niittykasveista koottu suunnittelutaulukko. Viestintää ja kunnossapitoa varten uusniityistä luotiin uusniittykortisto, joka sisältää 13 kohdetta. Näistä kolme on arvoniittyjä.
Esteettisesti näyttävä yhdistelmä syntyy niin oikeista lajivalinnoista kuin kukinnan jaksottumisestakin. Esimerkiksi kosteutta pidättävässä rinteessä päivänkakkara, niittysuolaheinä, ketoneilikka, mäkikuisma, keltasauramo ja ahdekaunokki ovat näyttäviä. Paahteessa puolestaan hehkuvat mäkitervakko, keltamaite, kohokit, hieta- ja ketoneilikka, kangasajuruoho ja tulikukka.
Luonnonkasvi- ja niittykasviosaamista sekä koulutusta Koivunurmi-Niemelä kaipaa enemmän. Kunnossapidolla ja sen työtavoilla – niittotapa, -korkeus ja -ajankohta – vaikutetaan ratkaisevasti lajiston kehittymiseen.
– Moni niittykasveista ei kestä kahta useampaa niittoa kasvukaudessa. Niittykasveilla on merkitystä perhosten ravintokasveina, joten väärään aikaan tehty niitto haittaa uhanalaisten lajien selviytymistä.
Ekologinen verkosto tarjoaa elinalueita erilaisille lajeille ja edesauttaa eläinten ja kasvien siirtymistä ja levittäytymistä niille tyypillisiin elinympäristöihin. Koivunurmi-Niemelä pyrkii käyttämään uhanalaisten perhoslajiston kasveja.
– Uusniittyjen suunnittelu onkin tasapainottelua esteettisten, ekologisten ja kunnossapidon resurssien kanssa, Koivunurmi-Niemelä kuvailee.
