Teksti ja kuva: Marianna Soini
Kukkia näkyy nyt ruokakuvissa jatkuvasti, ja kiinnostus syötäviä kukkia kohtaan kasvaa. Kevään ryhmäkasvikaupassa on syytä varautua kyselyihin, mitkä puutarhan myymistä koristekasveista ovat syötäviä.
Myrkyttömyys on luonnollisesti ensimmäinen ominaisuus, josta syötävän kukan kohdalla tulee varmistua. Pyysimme tätä juttua varten HUS Myrkytystietokeskuksesta päivitetyt myrkyllisyystiedot yleisimmistä ryhmäkasveista. Lista on sama kuin Luonnonvarakeskuksen syksyisessä yrityskyselyssä.
Myrkytystietokeskuksen mukaan mukulabegoniat ja hopeavillakot voivat syötyinä aiheuttaa merkittävän myrkytyksen. Neilikoita ei pidä syödä, vaikka niitä julkaisuissa ja ruokakuvissa näkyykin. Myös siniviuhka kannattaa jättää syömättä, sillä sen myrkyllisyydestä ei ole tietoa.
Maku on tietysti olennainen asia. Myrkytönkin kukka voi maistua kitkerältä.
Hyvänmakuisista kukista esimerkiksi makea ahkeraliisa sopii salaatteihin ja kylmiin juomiin. Pelargoneissa on monia makuja, ja on myös olemassa varsinaisia gourmet-pelargoneita. Pelargonin kukat ja lehdet käyvät keitoksiin ja leivonnaisiin. Monien yrttien kukat ovat myös maukkaita.
Kasvinsuojeluaineita ja kasvunsääteitä, jotka on tarkoitettu koristekasvituotantoon, ei pääsääntöisesti saa käyttää syötävillä kukilla. Syötävillä kukilla saa käyttää vain niille hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita. Jos ryhmäkasvitarhalla halutaan viljellä myös syötäviä kukkia, ne tulee tuottaa kuten esimerkiksi tomaatin ja kurkun taimet.
Kasteluveden tulee olla puhdasta. Syötävien tuotteiden kasteluveden laadulle on omat vaatimuksensa.
Arvonlisäverokohtelu syötävillä kukilla poikkeaa muista kukista, sillä ne ovat ruokaa, jolloin niiden verokanta 14 prosenttia. Tällöin edellytyksenä on, että kasvi on kokonaan syöntikelpoinen, ei pelkästään sen tietyt osat.
Näin ollen esimerkiksi syötäväksi kasvatetun orvokin tai muun syötäväksi tarkoitetun kesäkukan verokanta on 14 prosenttia, kun taas amppelitomaatin verokanta ei sitä ole. Siitä syödään vain hedelmät.
Asiantuntijana Niina Kangas Kauppapuutarhaliitosta. Lähteenä käytetty myös Kirsi Tuomisen kirjaa Syötävän kaunis piha (Minerva Kustannus 2014).
