Viheralueiden ravinnepäästöt eivät ole iso ongelma

Teksti: Elina Vuori

Julkisuudessa on esitetty väitteitä, että viheralueilta tulisi yhtä paljon ravinnepäästöjä vesistöihin kuin maatalousalueilta.

– Kun ajatellaan kaupunki­alueita kokonaisuudessaan kovine pintoineen, pinta-alaa kohti päästöt voivat olla samaa luokkaa kuin maatalousalueilta. Sen sijaan viheralueet ja esimerkiksi viherkatot puolestaan sitovat ja pidättävät hienoainesta ja ravinteita, professori Heikki Setälä Helsingin yliopistosta sanoo.

Lahdessa asiaa tutkittu

Setälä on ryhmineen tutkinut jo noin kymmenen vuoden ajan Lahden kaupungin hulevesipäästöjä. Hän korostaakin, että kaupunkeja ei saisi rakentaa tukkoon, vaan hulevesien paikalliseen käsittelyyn pitää jättää tilaa.

– Olemme laskeneet, että hehtaarin viheralue sitoo hulevettä 30 000 eurolla ekosysteemipalveluna. Hulevesialueet tuovat myös paljon muita hyviä arvoja kaupunkeihin, Setälä muistuttaa.

Lahdessa onkin ryhdytty toimiin, etteivät hulevedet kuljettaisi ravinteita, mikromuoveja ja raskasmetalleja Vesijärveen.

– Hulevesien hallinnassa käytetään sekä perinteisiä katujen hulevesiviemäreitä että avoimia järjestelmiä, kuten kosteikkoja, viheralueita ja imeytyspainanteita.  Niillä hulevedet pyritään imeyttämään ja viivyttämään mahdollisimman lähellä niiden syntypaikkoja, sanoo hulevesi-insinööri Juhani Järveläinen Lahdesta.

Kesällä 2020 osa kaupungin keskusta-alueelta ennen Vesijärveen johdetuista hulevesistä alettiin siirtää käsiteltäviksi noin kolmen kilometrin päähän Hennalaan.  Hennalan järjestelmä on laajuudessaan ainutlaatuinen Suomessa. Siinä käsitellään sekä Lahden keskusta-alueelta johdettavia että kohteen oman valuma-alueen hulevesiä.

Järjestelmä koostuu kiintoainesta poistavasta laskeutusaltaasta, biosuodatuskentästä, kosteikkoaltaasta sekä niitä yhdistävästä uomastosta. Ennen rakentamista Helsingin yliopiston Lahden yksikössä tehtyjen laboratoriokokeiden perusteella biosuodatusmateriaalit puhdistavat pois yli 90 prosenttia hulevesien tärkeimmistä haitta-aineista.

Uusi laki asettaa rajat

Viheralueiden kasvualustojen ravinnesisältöjä ei ole tähän mennessä säädelty kuin suosituksin. Myöskään lisälannoittamista ei ohjata. Sen sijaan maataloudessa lannoitteiden käyttö on ollut vahvasti ohjattua. Tämä on koettu epäreiluksi.

Käytännössä Viherympäristöliiton tarkka ohjeistus kasvualustojen ravinnepitoisuuksista on muodostunut normaalikäytännöksi, jota myös merkittävimmät kasvualustavalmistajat noudattavat. Suosituksia on ollut käytössä jo kymmeniä vuosia, ja niitä päivitetään säännöllisesti. Tuorein on vuodelta 2019.

– Esimerkiksi fosforirajat ovat kompromissi ympäristönäkökulmien ja kompostien käyttömahdollisuuksien välillä, kertoo Viherympäristöliiton kasvualustatyöryhmän vetäjä, MMT Anu Riikonen.

Meneillään on lannoitelainsäädännön uudistus, joka astunee voimaan ensi vuonna. Siihen tulee ravinnerajoituksia myös viherrakentamisen kasvualustoille. Väyläalueille tulee todennäköisesti muita alueita alemmat fosforirajat. Myös paikallisten maa-ainesten käyttö tulee uudessa laissa helpommaksi.

– Pyrimme pitämään asiat yksinkertaisina, ja nyt onkin ehdotuksena, että rajat tulevat VYL:n suositusten mukaisiksi. Enkä usko, että missään lannoitetaan puistojakaan huvikseen, vaan tarpeeseen, kertoo neuvotteleva virkamies Titta Berlin maa- ja metsätalousministeriöstä.

Väylät paikallisesta maasta

Väylärakentamisessa käytetään nykyään pitkälti paikallisia maamassoja, eikä esimerkiksi lietekomposteja enää ajeta tienvarsille kuin erikoiskohteisiin.

– Pyrimme nykyään hyödyntämään paikalliset pintamaat luiskien pinnoissa. Jos luiskat heinitetään, sille ei ole meillä kasvualustavaatimusta. Penkkoja ei myöskään lannoiteta. Vain pensasryhmissä ja vastaavissa käytetään muualta tuotua kasvualustaa, sanoo ympäristövastaavaa Arto Kärkkäinen Uudenmaan ELY-keskukselta.

Teiden varsien kuivatus hoidetaan pääosin avo-ojin, joita pitkin vedet toki aikanaan päätyvät isompiin vesistöhin. Matkalla ne yleensä osin imeytyvät ja selkeytyvät. Vain taajamissa ja esimerkiksi pohjavedensuojausalueilla hulevedet johdetaan putkilla pois.

– En näkisi, että ravinteet ovat ongelma väylien hulevesissä. Suurempi ongelma ovat renkaista tuleva mikromuovi ja esimerkiksi teiden suolaus, Kärkkäinen muotoilee.

 Kompostit ravinteikkaita

Ammattimaisessa viherrakentamisessa käytetään siis pääosin VYL:n normien mukaisia kasvualustoja. Siihen ohjaavat jo tarjousvaiheessa vaadittavat ohjeasiakirjat.

Pääkaupunkiseudun suuri kasvualustatoimija HSY – Metsäpirtin multa – tuottaa sekä liete- että biojätekomposteja ja tuorekompostia maataloudelle pääkaupunkiseudun jätteistä. Nämä tuotteet eivät mahdu VYL:n normien sisälle, vaan ravinteita on enemmän.

– Teemme kasvualustat niin, että ne toimivat suunnitellussa käyttötarkoituksessaan. Vesiliukoista fosforia niissä on silti hyvin vähän, vaikka kokonaismäärä onkin aika korkea. Fosfori on rautasaostettu ja inertissä tilassa, sanoo jäteveden puhdistuksen yksikön päällikkö Janne Nipuli HSY:ltä.

Noin puolet Metsäpirtin multatuotteista myydään vähittäisasiakkaille esimerkiksi pihoihin. Toinen puoli menee ammattimaiseen viherrakentamiseen sekä maatalouskäyttöön. Maatalouteen menee 10–20 prosenttia tuotannosta.

– Kompostipitoiset kasvualustat toimivat hyvin luiskissa vihreytyessään nopeasti ja pidät­täessään vettä ja ravinteita, Nipuli perustelee.

Paikallisia päästöjä viheralueil­ta voi syntyä lähinnä rakentamisvaiheessa ja ennen kuin kasvit ovat juurtuneet tai pinta on kasvittunut. Elinvoimainen kasvusto sitoo maaperän ja käyttää ravinteita, eikä päästöjä juuri enää synny.