Hautojen perennahoito edistyy hitaasti
Kirkon ympäristödiplomin yksi osa-alue on hoitohautojen kukittaminen perennoilla kesäkukkien sijaan. Tämä niin sanottu perennahoito on tarjolla useimmilla seurakunnilla, ollut pisimmillään jo noin 15 vuotta.
Helsingin Malmin hautausmaalla perennoja on sankarihaudoilla.
Teksti ja kuvat: Elina Vuori
Kirkon ympäristödiplomin minimikriteereissä edellytetään, että seurakunta kertoo omaisille perennahoidon ympäristöhyödyistä ja tarjoaa hoitohaudoille perinteisen kesäkukkahoidon vaihtoehtoina perennahoitoa. Nämä myös hinnoitellaan kilpailukykyiseksi.
Diplomiin kuuluu myös, että seurakunta voi omissa istutuksissaan korvata yksivuotiset kesäkukat perennoilla ja suosia kotimaisia puuvartisia kasveja.
Opinnäytetyö hautausmaiden ryhmäkasvien mahdollisista korvaajista on valmistunut tämän vuoden keväällä. Tuusulan Paijalan hautausmaan perennasuunnitelmat on tehnyt Marjut Kuivasaari Hämeen ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia istutussuunnitelmat hautausmaan ongelmallisiin kohtiin ja korvata osa ryhmäkasvi-istutuksista perennoilla sekä luonnonkasveilla.
– Työ on tehty teoriapohjalta. Olisin toivonut käytännön kokeita, mutta työn tekemisen aikataulu ei nyt mahdollistanut kokeiluja, Tuusulan seurakunnan ylipuutarhuri Virpi Väre kertoo.
Tuusulassa ollaan nyt hakemassa kirkon ympäristödiplomia, ja sen myötä ensi vuoden hinnastoon on tulossa viiden vuoden perennahoito.
– Olen kuitenkin vähän epäileväinen sen suosion suhteen, Virpi Väre sanoo.
Isomaksaruoho on ainakin syyspuolella pitkään näyttävä.
Espoon seurakuntayhtymässä perennahoito tuli mukaan viisi vuotta sitten. Sen valitsi alle 20 omaista, joista niistäkin osa ei tiennyt mitä osti, ja hoidosta tuli valituksia.
– Nyt olemme luopuneet koko perennahoidosta. Meillä on käytössä ISO 14100 -ympäristösertifikaatti, ja siihen perennat eivät kuuluu, kertoo hautaustoimen päällikkö Juha Ollila.
Seinäjoella perennahoito on otettu mukaan yli 15 vuotta sitten, ja sen suosio on ollut vaihtelevaa. Nyt määrät ovat hyvin marginaalisia, vain 10–20 on sen valinnut.
– Näyttävyys on tärkeää täällä, ja sitä perennat eivät niin tarjoa, arvelee puistopäällikkö Esko Karttunen syyksi.
Keijunkukissa on myös kaunis- ja monimuotoislehdistöisiä lajikkeita.
Sen sijaan Porissa perennahoidettavien hautojen määrä on tasaisesti noussut niiden noin kymmenen vuoden aikana, jona sitä on tarjottu. Viiden vuoden perennahoitoja on vajaa 200 ja kymmenen vuoden hoitosopimuksia reilulla 200 haudalla.
– Luulisin, että hinnoittelu on yksi syy, miksi sen suosio kasvaa. Viidessä vuodessa siinä säästää parisen sataa kesäkukkiin verrattuna, kymmenen vuoden sopimuksella vielä enemmän, ylipuutarhuri Sari Salow kertoo.
Perennat valitaan Porissa paikan ja hautakiven mukaan. Esimerkiksi kurjenpolvet ovat suosittuja, kun ne eivät ole niin ”tylsiä” kuin esimerkiksi kuunlinjat. Myös kesäpikkusydäntä käytetään paljon.
Lahdessa on otettu rohkea askel. Siellä ei ole ollut uutena tarjolla kuin pelkkiä kahden ja viiden vuoden perennahoitoja sekä kasteluapua nyt kahtena vuonna. Uusia perennahautoja on noin 2 600.
– Se lähti oikeastaan siitä, että meidän oli vuosi vuodelta vaikeampi saada kausityöntekijöitä. Mietimme, mistä voisimme vähentää tekemistä, ja päädyimme perennoihin. Niissä on vähemmän istuttamista, nyppimistä, kastelua, lannoitusta ja poistamista, kertoo hautaustoimen päällikkö Mari Aartolahti Lahden seurakuntayhtymästä.
Perennahoitoa on ollut tarjolla Lahdessa jo vuosia, ja vaikka sen suosio oli hitaasti kasvanut, määrät olivat yhä pieniä. Vanhoja, jopa 25-vuotisia, kesäkukkahoitoja on yhä voimassa, eli kesäkukkiakin yhä käytetään.
– Lähetimme haudanhoitotarjouksen mukana asiakkaille tiedotusta asiasta, kerroimme muutoksesta paikallislehdessä, verkkosivuilla ja somessa ja pidimme tiedotustilaisuuden perennahoidosta. Palautteissa muutosta pidettiin järkevänä. Mutta kun ensimmäiset perennat oli istutettu, palautetta alkoi tulla. Moni ei ollutkaan ymmärtänyt mitä oli saamassa. Perennan ja kesäkukan ero ei ole kaikille selvä, Aartolahti sanoo.
Tiedotusta jatketaan yhä, ja yritetään selventää esimerkiksi, miten perennojen elinkaari menee. Positiivistakin palautetta tuli varsinkin elo–syyskuussa, kun perennat alkoivat olla jo hyvän kokoisia, ja jotkut kukkivat hienosti.
– Uusin yllätys tuli syksyllä, kun jotkut omaiset olivat kaivaneet kanervansa perennojen tilalle, huokaa Aartolahti.
Perennalajit on valittu Lahdessa osin vanhojen kokemusten perusteella ja osin työntekijöiden tietämyksen mukaan. Parhaiksi ovat osoittautuneet matalat kuunliljat, jaloangervo ’Montgomery’, komeamaksaruoho, verikurjenpolvi ’Elke’, keijunkukat ja kellukat. Hyviä reunakasveja ovat olleet reunuspoimulehti, esikko, kanadanruohokanukka ja taponlehti.
Taimia löytyi tarjousten perusteella hyvin, ja jatkossa seurakunta voi käyttää omien taimiensa jakotaimia myös.
