Teksti: Hanna Helenius
Aikoinaan Tom Murmann esitteli minut hyväntahtoisesti ja pilke silmäkulmassa kollegoille ”Suomen kauneimpana kurkunviljelijänä”, johon vastasin: ”Toivottavasti voit joskus esitellä minut Suomen parhaana kurkunviljelijänä”.
Tämä tapahtui ainakin kymmenen vuotta ennen metoo-kampanjoita, enkä kokenut mitään ongelmaa siinä, ettenkö olisi voinut olla myös kaunein, mutta halusin olla paras. Halusin olla yhtä hyvä viljelijä kuin kollegat, kuulua tarhuriporukkaan ja olla merkittävä toimija alalla sitten vanhempana. Minä myös. Jo pienenä tyttönä ihailin isääni, joka käveli ruusupenkkien välissä kasvihuoneessa ja tarkasteli, miten ’Mersu’ oli meillä kasvanut. Tämä ”minä myös” ohjasi minut aikoinaan alalle.
”Minä myös” voi toimia vahvana motivaattorina, kun sen kokee positiivisena asiana. Se tukee pyrkimystä kehittyä alalla, tarkkailla kriittisesti omaa toimintaa sekä muuttaa tarpeen vaatiessa toimintatapoja ja tehdä uusia aluevaltauksia. Tänä päivänä kulutustrendit ja toimintatavat muuttuvat nopeasti. Siihen, mikä nousee pinnalle, ei välttämättä tarvita vuosikausien pitkäkestoista valistustyötä, vaan parinkymmenen sekunnin Youtube-video. Kun trendit ja toimintatavat muuttuvat, voimme toki jatkaa kuten ennenkin – jolloin lopputulos lienee kaikille selvä – tai lähteä mukaan ”minä myös” -asenteella.
”Minä myös” voi helposti kääntyä vastakohdaksi ”miksen minä?” Silloin luisutaan negatiivisten asioiden pariin ja tuloksena on usein kateutta, turhautumista ja turhaa vastakkainasettelua. Se ei edistä alaa tai yksilöä mitenkään.
Näin Kauppapuutarhaliiton satavuotisjuhlavuonna onkin hyvä katsoa sekä taakse- että eteenpäin. Sata vuotta sitten nainen kauppapuutarhurina olisi ollut mahdoton ajatus. Se mikä meistä tuntuu tällä hetkellä yhtä utopistiselta, voi olla sadan vuoden päästä varsin tavanomainen juttu. Tästä syystä tulevaisuuteen pitäisikin rohkeasti tarttua ”minä myös” -asenteella. Onnea upea 100-vuotias Kauppapuutarhaliitto!
hanna.helenius@piltti.com
