Muutama vuosikymmenen sitten erikoisuuksina pidetyt yrtit kuuluvat nyt jokapäiväiseen arkeemme. Tähän on päästy tutkimuksen ja kasvihuoneviljelijöiden ansiosta.
Teksti: AnnaMarja Vilander
Suomessa on neljän viime vuosikymmenen aikana syntynyt uusi yrttien kulutus- ja tuotantokulttuuri.
– Tämän yrttikulttuurin eteen eteläsavolaiset ovat tehneet monipuolista, arvokasta ja laajalle ulottuvaa tutkimus-, opetus- ja kehittämistyötä. Näihin yrttitalkoisiin on eksynyt yksi unkarilainen heimovelikin, kuvaili yliagronomi Bertalan Galambosi historiaa.
Yrtit vaihtoehtokasveina
Galambosin mukaan alulle panevina tekijöinä voidaan pitää 1970–80-luvuilla maataloudessa tapahtuneita muutoksia ja peruselintarvikkeiden ylituotantoa. Tilalle tarvittiin vaihtoehtoisia viljelykasveja.
– Toisaalta kiinnostus yrttien viljelyyn oli jo alkanut. Useista pioneereista voidaan mainita esimerkiksi Virpi Cormier, Ursula Pelttari ja Martti Hämäläinen. Merkittävä sysäys yrttiviljelyyn oli 1980-luvulla professori Erkki Kaukovirralla, Galambosi totesi.
Helsingin yliopiston Puutarhatieteen laitoksella aloitettiin uusi Tuotannon monipuolistaminen -tutkimusohjelma. Suomen Akatemian maustetutkimus 1983–1985 ja Puumalan rohdos- ja maustekasvihanke 1984–1988 viitoittivat tulevien vuosikymmenten tutkimusta ja innostusta.
Mikkelin läänin maaherra Uki Voutilaisen ekolääni-visio pehmeämmän teknologian käytöstä maataloudessa tuki yrttiviljelyn kehitystä samoin kuin Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusasema Partalan perustaminen Juvalle.
Puumalan projekti pontimena
Ensimmäisenä käännekohtana 40-vuotisen yrttiviljelyn saralla Galambosi pitää Puumalan yrttiprojektia. Tällöin Suomessa oli ensimmäisen kerran yli 60 erilaisen rohdosyrtin monivuotista koeviljelyä. Samanaikaisesti yrttejä tehtiin tunnetuiksi yli sadassa lehtiartikkelissa ja useissa viljelyoppaissa.
Toinen käännekohta tapahtui 1989–2011, kun yrttiviljelyn tutkimus siirtyi Maatalouden Tutkimuslaitokselle.
– Se merkitsi laajaa temaattista ja maantieteellistä ulottuvuutta. Yrttikokeita tehtiin esimerkiksi Piikkiössä, Laukaassa, Pälkäneellä, Ruukissa ja Kittilässä.
Tutkimusaiheita olivat esimerkiksi maustekasvien lajikevalinta ja siementuotannon kehittäminen, rohdoskasvien viljelytekniikka ja laatu sekä luonnonyrttien viljelyynotto.
Mikkeliin yrttikursseille
Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin rooli ja siellä järjestetyt kurssit olivat merkittävä tulevien vuosien yrttialan paikallisten projektien kehittämisessä. Yrttikursseille osallistui yli 300 kiinnostunutta vuosina 1992–1995. Yhteistyötä niin neuvonnan kuin yritystenkin välillä oli laajasti.
– Johtaja Pirjo Siiskosen sanoin Ruralian yrttikurssit tulivat niin tunnetuksi, että ne muuttuivat faktasta fiktioksi: televisiosarja Metsoloissa Liisa lähti yrttikurssille Mikkeliin.
Neljäs käännekohta oli Suomen liittyminen EU:hun 1995.
– Valtakunnallisessa Leader-ohjelmassa oli 15 ja Tavoite-ohjelmassa 52 yrttihanketta. Hankkeiden vetäjinä toimi laaja ja aktiivinen joukko, jolle oli yrttiosaamista Mikkelistä.
Innostuksesta realismiin
Samaan aikaan yritystoiminta laajeni, kokemusta tuli lisää ja tutustuttiin keskieurooppalaiseen yrttitoimintaan. Tietoja kokeiltiin ja sovellettiin meidän olosuhteisiimme. Yrityksiä perustettiin ja niitä lopetettiin.
– Tultiin realistisimmiksi, sillä alussa innostuttiin kovin, mutta sitten iski arvopohjainen realismi. Suomessa ammattiviljelylle sopii vain koneellistettu teknologia, jota käytetään siemenmausteiden ja öljyhampun tuotannossa, Galambosi kuvasi.
Käsityötä vaativat kasvit soveltuvat kotipuutarhoihin ja pienyrityksiin viljeltäviksi.
– Tärkeintä on jatkojalostus ja markkinointi.
Makumaailma on muuttunut
Kasvihuoneviljely on muuttanut suomalaisten suhtautumista yrtteihin, kun niitä on saatavilla ympäri vuoden. Makumaailmaa on avartunut ja aikaisemmin erikoisuuksina pidetyistä yrteistä on tullut suosittuja ja niiden käyttö on monipuolistunut.
– Tutustuminen maahanmuuttajien ruokakulttuuriin on saanut etnisten ruokien suosion kasvamaan. Sitä kautta myös erilaisten yrttien kysyntä ja on lisääntynyt: lehtikorianteri, perilla, koreaniiso, thaibasilika, listasi Galambosi.
Villiyrttien ennennäkemätön villitys kuvaa suomalaisten luonnonläheisyyttä ja käytännöllisyyttä. Niiden suosiosta kertovat lukuisat järjestetyt kurssit, keruu- ja kokkikirjat.
Yrttejä pihoilla ja parvekkeilla
Kaupunkilaisväestön määrä kasvaa ja siksi kaupunkioloihin sopivien ikkuna-, parveke- ja terassi- ja kattopuutarhojen käyttö on lisääntynyt. Laatikkoviljelmissä kasvatetaan vihanneksia, yrttejä ja kukkia.
– On syntynyt uusi ihmistyyppi, citypuutarhuri, Galambosi heittää.
Yrttitarhojen suosio puutarhasuunnittelussa ja matkailuyrityksissä on myös saanut entistä enemmän näkyvyyttä. Etelä-Savo oli edelläkävijänä tuottamassa ja levittämässä tietoa ja toimi pioneerina yrttiviljelykokeissa.
– Koimme sekä onnistuminen ilon että epäonnistuminen tuskan. Toivomme, että, yrttien arvostus jatkuu niin opetuksessa, kulutuksessa kuin terveysvalistuksessakin. Siksi on ilo huomata, että tusinassa korkeakoulujen lopputöitä on aiheena yrtit, Galambosi kertoi tyytyväisyyttä myhäillen.
Kirjoittaja on tehnyt tätä lehteä vuosina 1997–2023.
Kirjoitus perustuu Bertalan Galambosin pitämään esitykseen Mikkelin Tiedeviikolla huhtikuussa.
