NIITTY – monimuotoisuuden kehto

Mitä monimuotoisempi on elinympäristö, sitä terveempiä ihmiset ovat. Niitystä voi nauttia vaikka selälään maaten.

Teksti ja kuva: Elina Vuori

 

Mitä jos lääkäri tulevaisuudessa määrää, että lapsesi on juostava vähissä vaatteissa niityllä kerran viikossa kesäaikaan?
On nimittäin todettu, että kosketus monimuotoiseen luontoon auttaa pysymään terveempänä. Eikä se aikuistakaan haittaa, sillä kaikki me tarvitsemme sopivaa mikrobialtistusta joka ainoa päivä.

Välttämättömiä pölyttäjille

Alkuperäisiä niittyjä ovat ranta-, kallio- ja tunturiniityt. Myös monet heinä- ja laidunniityt ovat luonnollista alkuperää esimerkiksi jokitörmillä. Taajamissa vanhoista pelloista on usein vähitellen muotoutunut niittyjä. Myös puistonurmikosta tulee helposti niitty, kun sitä ei enää leikata. Kuivan paikan niittyä kutsutaan yleensä kedoksi.

– Niityillä elää monia uhanalaisia kasvi- ja eliölajeja, jopa kolmasosa kaikista uhanalaisista. Varsinkin mesipistiäislajit ovat riippuvaisia avoimista, kukkivista alueista, sanoo filosofian tohtori Stephen Venn Helsingin yliopistolta.

Mesipistiäiset ovat tärkeitä luonnonkasvien pölyttäjia, ja pitävät näin monimuotoisuutta yllä. Lisääntymiseensä monet mesipistiäislajit tarvitsevat lahoa puuta tai esimerkiksi rakennettuja hyönteishotelleja.

Viherala paljon vartijana

Kaikkein arvokkaimpia niittyjä ovat luonnonniityt, joiden säilymisestä kannattaa huolehtia. Rakentaminen, umpeenkasvu, varjostava puusto ja vieraslajit ovat monen niityn uhkana. Myös hoidon puute muuttaa niityn luonnetta nopeasti.

Taajamien sisään ja liepeille jäävät peltopläntit toimisivat hyvinä niittyaihioina pienellä hoidolla. Esimerkiksi Maa- ja kotitalousnaisten Maisemapalvelut tekee kartoituksia, hoitosuunnitelmia, koulutuksia, seurantaa ja vaikka laidunnusopimuksia kaupunkiniityistä.

– Usein niitty toimii myös arvokkaana osana sekä maisemaa että ihmisten arkiympäristöä, muistuttaa maisema-asiantuntija Auli Hirvonen Maa- ja kotitalousnaisista.

Pienikin niitty on tarpeellinen lisä kaupunkiluontoon. Puiston laidalle jätetty niittämätön läntti, puiden alta leikkaamatta jätetty nurmikko, tyhjän tontin hyödyntäminen, ja tienvierien niiton ajoittaminen myöhäiskesään tuovat jo lisää niin kukkia kuin hyönteisiäkin.

– Vuosittain Hyvinkään kaupungin alueelta todetaan pelkkiä perhosia noin 530 lajia. Viheralan ihmiset on pantu kaupungeissa paljon vartijoiksi. Kehotan teitä olemaan rohkeasti luonnon puolella, sanoo ympäristökouluttaja ja luontokartoittaja Arto Rantanen Hyvinkäältä.

Niittämistä ja malttia

Periaatteessa niityn tekeminen ja hoitaminen on yksinkertaista. Jopa hyväkasvuisesta pellosta saa sitkeällä niittämisellä ja niittojätteen poisviennillä niityn.

– Jos niitty on kovin reheväkasvuinen, se kannattaa niittää kaksi kertaa kesässä. Ensimmäisen kerran alkukesällä suhteellisen korkealta, että kukkakasvien lehtiruusukkeet säilyvät. Niittojäte korjataan heti pois. Toisen kerran niitetään elo–syyskuussa, niittojätteen annetaan kuivua muutaman päivän, jotta siemenet varisevat maahan, ja sitten jäte viedään pois, selvittää Marita Kuikka Suomen Niitty­siemen Oy:stä.

Jatkuvalla niittämisellä talttuvat myös useimmat niittyyn sopimattomat kasvit, kuten nokkoset ja pujot. Kun maa vähitellen köyhtyy, kukkijat pääsevät heinämäisten lajien rinnalle. Monimuotoisuutta voi lisätä esimerkiksi laikuttamalla maata ja kylvämällä niihin kotimaisia niittykasvien siemeniä.

– Aikaa ja malttia niityn tekeminen kuitenkin vaatii. Niittysiemenseoksissa on ensimmäiseksi vuodeksi yksivuotisia lajeja, sillä monivuotiset muodostavat ensin vain pienen lehtiruusukkeen. Ne kukkivat vasta toisena, tai jotkut vasta kolmantena vuonna, Kuikka sanoo.

Niitylle kannattaa niittää polkuja ja pieniä aukioita vaikka piknikpaikoiksi. Polut parantavat käytettävyyttä ja muu osa kasvustosta säästyy tallaamiselta.