Keskustelussa kukka-alan vastuullisuus
Kukat ovat kauniita niiden tuotanto-olosuhteista riippumatta, mutta kuinka vastuullisuuden eri ulottuvuudet toteutuvat kukkabisneksessä? Kukka-alalle vastuullisuuskeskustelu on uutta asiaa ruokatuotantoon verrattuna.
Kukat ovat kauniita mutta miten on niiden vastuullisuuden laita?
Teksti: Niina Kangas Kuva: Jyrki Jalkanen
Miltä näyttää vastuullisuus leikko- ja koristekasvien osalta? Kansainvälisen koristekasvialan kattojärjestö AIPH järjesti syyskuussa verkossa konferenssin, jossa keskusteltiin ympäristöjalanjäljistä ja niiden mittaamisen haasteista, pakkaamisesta ja kiertotaloudesta, kasvualustoista sekä kolmansissa maissa alalla työskentelevien ihmisten hyvinvoinnista.
Tarvitaan laskentamalli
Elinkaariarvioinnit sekä hiili- ja vesijalanjälkilaskelmat ovat olennaisia työkaluja taipaleella kohti nykyistä vastuullisempia tuotteita. Koristekasvialalla on kuitenkin sama ongelma kuin monella muullakin alalla. Yhtenäistä laskentamallia ei ole vielä olemassa leikko- ja ruukkukukkien ympäristövaikutusten arvioimiseen. Asia on kuitenkin valmisteilla Hollannissa, ja yhteisiä sääntöjä saataneen vuoden 2022 lopussa.
Usein jalanjälkilaskelmat nähdään tapana kertoa kuluttajille tuotteen ympäristöjalanjäljestä. Se helpottaa tuotteiden vertailua. Mutta laskelmat ovat ennen kaikkea työkalu yritykselle tarkastella omaa viljely- ja tuotantoprosessiaan.
Laskelman avulla voidaan määrittää, missä tuotantoketjun osassa vaikutukset syntyvät. Esimerkiksi hollantilainen floristiikkatarvikkeiden tukkukauppias Chrysal on asettanut hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2030.
– Jotta pääsemme tavoitteeseen, ensin meidän piti selvittää hiilijalanjälki. Se laskettiin vuonna 2018 kaikille tuotteille ja kahdelle isoimmalle tuotantopaikalle, Nora Meijerink Chrysalilta kertoo.
Laskelmien pohjalta tuotantoprosesseja on säädetty. Esimerkiksi lämpimän veden sijaan tuotannossa on siirrytty käyttämään kylmää vettä.
Turve pysyy mukana
Leikko- ja ruukkukukkien viljelyssä käytettävien turvekasvualustojen ympäristövaikutukset ovat vastuullisuuskeskustelun keskiössä monissa Euroopan maissa.
Turve on kasvualustojen pääraaka-aine meillä ja maailmalla. Kasvualustamateriaalia tarvitaan koko ajan enemmän, koska koristekasvien kysyntä kasvaa ja ruoantuotannossa siirrytään irti maaperästä ja sisäviljelyyn.
Kasvualustavalmistaja Klassmann-Deilmannilla on ollut jo pidemmän aikaa tavoitteena lisätä muiden raaka-aineiden osuutta turvepohjaisiin kasvualustatuotteisiin.
– Tarve vähentää turpeen osuutta ei lähde poliittisesta paineesta, vaan tarve on taloudellinen ja erilaisia raaka-aineita tarvitaan, Moriz Böcking Klassman-Deilmanilta toteaa.
Mutta mitä tahansa turpeen rinnalle lisätäänkään, sen pitää olla monella eri mittarilla yhtä hyvää tai parempaa.
– Kaikilla kasvualustoilla on ympäristöjalanjälki. Turve voi olla ihan yhtä kestävä vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin, Ceceilia Luetgebrune Growing Media Europesta painottaa.
Media Europe -järjestö julkaisee lähiaikoina työkalun, jolla voidaan laskea eri kasvualustojen ympäristövaikutuksia.
– Turve ei ole hyvä, jos tuijotetaan vain hiilidioksidipäästöjä, mutta pitää katsoa kokonaiskuvaa. Jos turvetta ei voi käyttää, mitä seuraavaksi? Euroopan ulkopuolella lapsityövoimalla tuotettua kookostako?, Luetgebrune kysyy.
Muovi kiertoon
Leikko- ja ruukkukukkatuotannossa käytetään jos jonkinmoista pakkausmateriaalia ja ruukkua. Usein materiaali on muovi, yhä useammin myös biohajoava tai paperipohjainen.
Muovin ongelmallisuus liittyy öljypohjaisuuden lisäksi ennen kaikkea puutteelliseen kierrätykseen.
– Mitä muoviin tulee, suljetaan kierto. Trendi on, että muovi on pelkästään pahaa, mutta ei se ole. Muovia voidaan käyttää uudestaan ja uudestaan. Jos halutaan siirtyä ilmastoneutraaliin materiaaliin, tarvitaan muovia korvaamaan esimerkiksi metalleja, Sven Hoping Pöppelmannilta painottaa.
Lähituotanto hyvästä
Vastuullisuusnäkökulmat ovat leikko- ja koristekasvituotannon osalta yhtä monipolvisia kuin esimerkiksi ruoantuotannon kohdalla. Koronapandemian vaikutukset globaaliin kauppaan osoittivat vahvuuden, joka voidaan ottaa myös vastuullisuuden sateenvarjon alle.
Euroopassa ja Suomessa koristekasvien tuotanto on lähellä asiakasta kasvihuoneissa. Muuttuva ilmasto ajaa viljelyä yhä enemmän kasvihuoneisiin tasaisiin viljelyolosuhteisiin, jossa tuotantopanosten käyttö voidaan tehdä tarkemmin.
Mitä enemmän viljelyssä ja pakkaamisessa pystytään käyttämään ja kierrättämään läheltä tulevia raaka-aineita, sen parempi.
