20 numeroa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 13.12.2019

pellossa perennaa

Pienen Kukkafarmin kylvämiä siemeniä on tilattu niin Floret Flower Farmilta – kuten kuvan etualan Silvery Rose -olkikukka – kuin ostettu kotimaisilta siementoimittajilta. Kukkia poimimassa Johanna Kangastie.
Markku Halosen Rääkkylässä sijaitseva tila on matkailukohde. Kukinta alkaa heinäkuussa, sesonki on elo–syyskuussa.

Lähiruoka on jo ilmiö, mutta nyt sen vanavedessä myös leikkokukkien alkuperä on alkanut kiinnostaa. Leikkokukkia kukkatukkuihin, torimyyntiin, ketjuille, omaan käyttöön, pellolta itsepoimintana – kotimaisia leikkokukkia kyllä on, mutta paikallisuuden ja sesonkiluonteisuuden vuoksi näitä herkkuja ei kaikille riitä.  

Teksti ja kuvat: Anu Pirhonen

Urosen Puutarhalla Jämsässä amppeleissa roikkuvat leikkovihreiksi käytettävät hienohelma ja unelma. Niitä seuraavat viimeksi valikoimiin otetut värikallat, pari vuotta sitten aloitettu gerbera ja leikkoruusupedit. 

Kasvihuoneista ja pihalta sipulilaatikkoviljelystä löytyvät kaikki kukkakaupan tutut lajit: iiris, leijonankita, värililjat, ritarinkannus, harso, sininuppi, olkikukka, tuoksuherne, eukalyptus, sudenporkkana, koristeheinät... Vuosikymmeniä valikoimista poissa ollutta freesiaakin on nyt koe-erät kasvamassa.

Miten niin Suomessa ei enää muka viljellä leikkokukkia?

gerbera ruiskukka

Kalle ja Kaisa Urosen puutarhalla Jämsässä kuusi gerbera- ja germinilajiketta ja 15 ruusulajiketta kasvavat samassa huoneessa. 
Pieni Kukkafarmi Kuortaneella on harrastuspohjalta alkanut, mutta kiinnostusta jo kauempaakin herättänyt. Kuvassa Johanna Kangastie.  

Urosen Puutarhalla ollut aina leikkoja

– 65 vuotta täyttäneellä Urosen Puutarhalla on aina viljelty jotakin leikkokukkia, ja niiden myyntikanava on ollut kukkakauppa keskustassa, Kaisa ja Kalle Uronen kertovat.

Kaisa Uronen havahtui kukkakaupalla tilatessaan tukuista kukkia, kuinka samoja lajeja voisi kasvattaa Suomessa. Viime vuoden aikana leikkojen lajimäärää onkin kasvatettu, ja niistä syntyvät helposti lajirikkaat tilaustyöt ja 14 euron valmislähikimput.

– Nippukauppa on helpoin viljelijälle, koska luokittelu ja puntitus kukkakaupalle vaativat enemmän, Kaisa Uronen selittää. 

– Muutaman nipun ostaminen silloin tällöin ei ole kannattavaa jatkuvuuden ja kuljettamisen näkökulmasta. Jos jokin kauppa kauempaakin ottaisi säännöllisesti suurempia eriä, toimitus olisi mahdollista, Kalle Uronen vinkkaa pääkaupunkiseutulaisillekin. 

Ensi talvena toisessa muovihuoneessakin pidetään peruslämpö leikkoja varten, ja myös tihkukastelu asennetaan helpottamaan työtä.

– Nyt tuotanto ja myynti ovat olleet tasapainossa. Tosin kyllähän valikoimasta puuttuvista lajeista inkalilja ja preeriaeustoma kiinnostaisivat, pariskunta tuumailee.  

Kysy tukuista kotimaista

Moni kukkakauppias – ja asiakas – ottaisi ilomielin edes osan edellisestä valikoimasta. Vaikka Suomessa ei olekaan tukuissa lähituotteille omaa myyntialuetta, kotimaisia kannattaa kysellä. Larsson Kauppapuutarha Sipoossa on viljellyt jo parikymmentä vuotta kukkakauppiaiden odottamaa harsokukkaa. Kanervon Puutarha Hyvinkäällä puolestaan on tuttu värilijoistaan. 

– Tuoksuhernettä tuli toukokuusta heinäkuun loppuun Puutarha Eriksonilta. Auringonkukkien kausi alkoi juuri. Ne tulevat meille Mikael Gustafssonilta ja Magnus Lindbergilta, ja niitä menee todella paljon, Heidi Hakala Helsingin Kukkatoimitukselta kertoo. 

Myös ryhmäkasvikasvitarha Mäkelän Kauppapuutarha Lempäälässä myy ruukkukukkien lisäksi leikkovihreitä sekä väri- ja valkoliljoja.   

Ali-Marttilan ruusua ympäri Suomen

Ruusutuotannon väheneminen on paljon toistettu tarina kotimaisen leikkokukan historiassa. Euroopan unioniin liittymisen ja kukkien suojatullien poistumisen jälkeen ei kannattanut enää sen enempää nupustaa neilikkaa kuin ostaa krysanteemin pistokasta valmiin varren hinnalla. Myös toista sataa suomalaista ruusunviljelijää lopetti vajaassa parissa vuosikymmenessä – tosin eivät kaikki.

– Tutut ovat joskus kukkakaupassa kysyneet kotimaista ruusua ja saaneet kuulla, ettei sitä enää Suomessa viljellä, Olli Marttila Ali-Marttilan Puutarhalta hymähtää. 

Kangasalla Ali-Marttilan Puutarhalla on viljelty ruusua 40 vuotta. Tänä päivänä 7 000 neliön pinta-alalla kasvatetaan 30 lajiketta. Viljely on ympärivuotista. 

– Ruusujen kysyntä kasvaa, vaikka tietoisuutta kotimaisesta ruususta voisi aina kasvattaa. Asiakkaita kiinnostaa, mistä ruusut tulevat. Pitkiä ruusuja menee koko ajan enemmän, ja valikoimassa onkin enää vain kukaltaan keskisuuria tai suuria lajikkeita, Marttila jatkaa.

Ali-Marttilan ruusuja on myynnissä ympäri Suomen kukkakaupoissa.  

Jyväskyläläinen Viherlandia puolestaan myy kaikki viljelemänsä ruusut itse. 

Ruotin Puutarhalta perennojakin

Ruotin Puutarhalla Nurmijärvellä pinta-alaa on kasvatettu jonkin verran. Tuotteita riittää niin tukku- kuin torikauppaankin.

– Istutimme syksyllä myös perennoja leikkotarkoitukseen mansikkakankaaseen. Ne talvehtivat oikein hyvin. Tulossa on muun muassa erilaisia leimukukkia ja maksaruohoja sekä maailmalla trendikkäitä kärsämöitä, Hannele Ruoti kertoo. 

Uusia yksivuotisia on myös useita, kuten pensastava auringonkukka, nappikukkainen krysanteemi, kultahehku ja uusia päivänhattulajikkeita.  

– Eustoma kylvettiin itse, mutta hidaskasvuisena sen kukinta on vielä kaukana! 

Rääkkylän matkailukohde Kukkakuhhaus

Kolmentoista kilometrin hiekkatie ja useat opasteet johtavat perille Karjalanruusu M. Halosen puutarhatilalle. Tutummalta paikka alkaa kuulostaa, kun mainitaan lehtijutuissa ja televisiossakin esillä ollut Kukkakuhhaus. 

Kukkakuhhaus-tapahtumaa vietetään yhdeksättä kertaa elokuun puolivälissä. Kävijät saavat poimia leikkokukkia suoraan pellosta. Tänä vuonna 25 kukkaa maksaa 15 euroa. Paikallisia kukkakauppiaita on apuna sitomassa maratonin kaltaisesti. Viikonlopun aikana tapahtumassa vierailee tuhatkunta kävijää. 

Pellolta valmistuvien kesäkukkien sesonki kestää pari kuukautta. Puutarhalla vierailee kesällä bussiryhmiä. Alkusyksystä Markku Halonen kiertää toreilla ja erilaisissa tapahtumissa myymässä niin tuoreita kuin kuivattujakin kukkia. Mukana on myös torikoosta poiketen tavanomaista suurempia kimppuja, jotka syntyvät keruuvaiheessa suoraan pellolla.

– Istutamme vähän lyhyempiä petejä, joten sekakimppujen tekeminen on nopeampaa, Halonen sanoo. 

Leikkokukkia kasvaa hehtaarin kokoisella pellolla. Kaikki viljellään siemenestä ja taimet istutetaan peltoon käsin. 

Lajimääräksi Halonen arvelee 25. Lajikkeet laskien määrä nousee toiselle sadalle. 

– Peltoa olisi ottaa käyttöön, mutta taimikasvatustila kasvihuoneessa ei riitä leikkokukille. Joka vuosi silti kokeillaan jotakin uutta: tänä vuonna Volmaryn kuvastosta testataan reunuspäivänkakkaraa sekä uutta kehäkukkalajiketta. Myös ruisvehnä ja monivuotiset tattaret kiinnostavat. 

Halonen haluaa saada toimintaa yhä ympärivuotisemmaksi, joten kukkia kuivatetaan kuivakukkatöihin. Niitä myydään lähialueen väliaikaisista joulupuodeista ja puutarhalla olevasta, vintille somistetusta myymälästä.

Kukkapellon on osaksi matkailua ottanut myös Rönnvikin viinitila Pälkäneellä. Pihapiirin kukkapellosta saa poimia kukkia ja halutessaan maksaa vapaavalintaisen summan säästöpossuun paikallisen ryhmäperhepäiväkodin retkirahastoa kartuttamaan. 

Pieni Kukkafarmi inspiroitui ja inspiroi Instagramissa 

Pieni Kukkafarmi Kuortaneella on herättänyt kiinnostusta Instagramin ansioista niin paikallisesti kuin kauempaakin. Karjatilallinen ja puutarhuriksi opiskellut Johanna Kangastie ja puutarhuri-floristi-visualisti-miniä Saara Nevala innostuivat alkuvuodesta ajatuksesta kasvattaa leikkokukkia avomaalla. He olivat seuranneet somessa ulkomaalaisia ja ”local farmers” -ilmiötä, mikä lisäsi kiinnostusta entisestään.  

Suurin osa kesäkukista on esikasvatettu sisätiloissa ikkunoilla ja 15 neliön kuluttajakasvihuoneessa. 

– Tuhannen neliön pellolla lajeja on 40–50, osaa on kokeilumielessä pienempiä määriä, ja enimmillään yhtä lajia on pari sataa kappaletta. Joistakin lajeista on useita lajikkeita: esimerkiksi auringonkukkaa on 13 eri lajiketta, Nevala kertoo.  

Kukat hyödynnetään asiakkaiden tilaustöissä, kuten häissä ja hautajaisissa. 

– Suunnitelmissa on järjestää pellon viereisessä, kunnostetussa ladossa kukkasidontakursseja, joissa pääsee poimimaan kurssilla käytettävää materiaalia pellosta. 

Pienen Kukkafarmin kimppuja on myynnissä koko sesongin ajan Alavuden K-supermarketissa. Kukkia on lisäksi toimitettu Nevalan kotipaikkakunnalle Tampereelle esimerkiksi Opuntia-kukkakauppaan. Kyselyitä on kuitenkin tullut eri puolilta Suomea.  

– Ensi vuottakin mietitään jo innolla. Nyt tiedämme jo paremmin, mitkä lajit menestyvät hyvin. Jotain uuttakin toki kokeilemme, mahdollisesti erikoistulppaaneita, anoppi ja miniä kertovat.

Kangastielle kukkapelto on kiva harrastus, mutta Nevalalle pellon tavoitteena on olla osa monesta purosta koostuvaa toimeentuloa. 

Piltin puutarhan liljoja S- ja K-ketjuissa 

Piltin Puutarhalla Pöytyällä värililjat otettiin valikoimiin kolme vuotta sitten, koska muiden sipulikasvien kasvatuksesta oli jo kokemusta. 

Värililjojen sesonki alkoi heinäkuun lopussa. Valikoimissa on vajaat kymmenen lajiketta kaikista pääväreistä. Kolme vuotta sitten S-ketjulle alkanut kauppa laajentui vuosi sitten K-ryhmälle. Määriä on kasvatettu vuosittain. Tänä vuonna elo–syyskuun kestävän sesongin aikana lähtee 2 000–3 000 liljanippua viikoittain marketteihin.  

– Uuden tuotteen saaminen markkinoille vaatii pitkäjänteistä, useamman vuoden työtä. Se vaatii yhteisen tahtotilan kaupan kanssa, eikä ole ketjuillekaan helppoa ottaa uutta tuotetta valikoimiinsa, Hanna Helenius kertoo. 

Puutarhan muuten täynnä olevassa vuodenkierrossa loppukesään mahtuisi vielä jotakin uutta valikoimiin, joten uusien lajien testailua tehdään koko ajan. 

Kevätkauden tutun kotimaisen suosikkileikkokukka tulppaanin lisäksi löytyy siis kausittain ja paikallisesti muitakin kotimaisia leikkoja. Siinä missä kotipuutarhureista trendikkäimmät ovat jo kylväneet oman leikkokukkapenkin, vaatii leikkojen myyntiin saaminen edelleen niin viljelijöiden, jälleenmyyjien kuin kuluttajien yhteistyötä.   

Tervetuloa Lepaa 2019 -näyttelyyn torstaina 15.8. seuraamaan Lepaa Open -kasvikilpailua, jossa kaikki kasvimateriaali on kotimaista. 

 

Leikkotuotannossa riittää haasteita...

  •       Sadon valmistuessa se on saatava myytyä
  •       Kannattava viljely vaatii jälleenmyyjiltä säännöllisiä ostoja ja määriä sekä kilpailukykyiset hinnat. Pitkät, satojen kilometrien mittaiset kuljetusmatkat eivät ole kannattavia ja pitävät leikot paikallisina tuotteina.
  •       Työläs kerättävä, vaatii työvoimaa kiirepiikkeihin ja aikaisia aamuja torikaupassa
  •       Leikkokukkien tuominen markkinoille vaatii pitkäjänteistä työtä sekä yhteistyötä kaupan kanssa
  •       Kesän säät, taudit ja tuholaiset vaikuttavat erityisesti peltoviljelyssä satomääriin ja laatuun
  •       Kukkakauppiaat eivät tiedä, kuka, missä ja mitä viljelee. Kuka viljelee ympäri vuoden, kuka vain kesäkauden? Keneltä voi tilata sata kosmoskukkaa joka viikko?
  •       Usein kesäleikot myydään sekanippuina, vaikka kukkakauppias tahtoisi yhtä lajia tai pitkävartisia lajeja kukkasidontatöihin. Jälleenmyynti kukkakauppaan vaatii vapaamuotoista nippukauppaa enemmän luokittelua ja tasalaatuisuutta.
  •       Leikkovalikoiman on oltava nykyaikainen väreiltään ja lajeiltaan
  •       Kuluttajat eivät halua roskaavia lajeja
  •       Leikkojen myynti vaatii markkinointia
  •       Kesäaikaan pihoilta ja luonnosta riittää kilpailevia tuotteita ja kukkakaupassa on hiljaista
  •       Kylvöt ja istutukset on tehtävä ajoissa, ettei sadonkorjuu veny liian pitkälle syksyyn
  •       Viljelykirjallisuutta joutuu etsimään

... mutta mahdollisuuksiakin on!

  •       Leikkokukat seuraavat lähiruokabuumia. ”Local farming” on jo ilmiö. Some tuo tuotteille näkyvyyttä. 
  •       Kuluttajia kiinnostavat alkuperä, läpinäkyvyys ja tarinat, joihin suomalainen tuote vastaa erinomaisesti. Kotimainen tuote ”myy itse itsensä”.
  •       Leikkokukat ovat keino erottautua – niin viljelijälle kuin kukkakaupallekin – ja myös tarjota uudenlaisia palveluita kuluttajille
  •       Leikkokukilla voi täydentää kasvihuoneviljelyn kautta 
  •       Kokeilu ja alkuun pääseminen eivät vaadi suuria investointeja
  •       Monelle jälleenmyyntiyritykselle pienetkin määrät ovat tervetulleita

Kotimaisina maljakkoon löytyvät ainakin:

Asteri, auringonkukka, daalia, eukalyptus, eustoma, freesia, gerbera, harjaneilikka, harsokukka, helmililja, hienohelma, hirssi, hämähäkkikukka, iiris, ikiviuhko, jättiverbena, jänönputki, kehäkukka, kesähohde, kirjosalvia, kosmoskukka, kotilokukka, kukonharja, leijonankita, leimu, leukoija, kultahehku, krysanteemi, kärsämö, maksaruoho, narsissi, olkikukka, orvokki, pallohäntä, pellava, poimulehti, punalatva, päivänhattu, reunuspäivänkakkara, revonhäntä, ritarinkannus, ruiskukka, ruusu, samettikukka, sinisarja, sinitähtönen, sinivarjo, sudenporkkana, tarhaneito, tilli, tsinnia, tulppaani, tuoksuherne, tädyke, tähtiputki, törmäkukka, unelma, unikko, vahakukka, valkolilja, värikalla, värililja...

Aikaisemmat jutut