Terolan Taimitarhalla Tuuloksessa ollaan ennen kaikkea tekemässä töitä. Yrittäjäpariskunta ja heidän kolme työntekijäänsä muodostavat tiimin, joka puhaltaa yhteen hiileen.

 

parastyopaikka

Teksti ja kuvat: Marianna Soini

Matkalla kohti Tuulosta ja Terolan Taimitarhaa hyytävä pohjoistuuli roiskii räntää tuulilasiin ja auton mittari näyttää puolta astetta plussaa. On kesäkuun ensimmäinen päivä, ja Terolassa ollaan tavalliseen tapaan töissä, kuten aina, säässä kuin säässä. Tänä vuonna kevät on ollut erityisen hankala.
– Mikään ei kasva tavalliseen tapaan. Kylmyyden lisäksi on ollut kuivaa mutta tuulista, ja tuuli vie sadetuksen vedet minne sattuu. Osa taimista on vielä niin lepotilassa, että silmuja pitää raaputtaa esille, jotta voi tarkistaa niiden olevan elossa, selittää Sirkka-Liisa Ojala.
Hänellä on kokemusta monenlaisista keväistä, sillä työvuosia Terolan Taimitarhalla on kertynyt jo 26. Työkaveri Jaan Kullama, alkuperäiseltä ammatiltaan eläinlääkäri, on viihtynyt Terolassa kahdeksan vuoden ajan. Hän tuli Virosta Suomeen 2006 ensin maatalousalan töihin ja päätyi sattuman kautta taimistolle. Lisäksi ruukutuskoneella loistosalvioi-ta istuttaa Viktoria Rebane. Tämä kolmikko muodostaa yrittäjäpariskunta Sinikka ja Jorma Wegeliuksen kanssa tiimin, joka ei työtä pelkää.

Seitsemän viime vuoden ajan työntekijät ovat olleet hommissa pääsiäisestä lokakuun loppuun. Nykyään kokonaan perennoihin keskittyneen taimiston talvi on hiljaiseloa – toki Wegeliukset hoitavat kylvöjä joulukuusta alkaen – mutta kun töihin ryhdytään, niitä tehdään ahkerasti ja jämptisti.
– Meillä on tasan kahdeksan tunnin työpäivä viitenä päivänä viikossa. Aloitamme seitsemältä ja lopetamme puoli neljältä. Yhdeksältä ja kahdelta pidetään kahvitauot ja puoliltapäivin puolen tunnin lounastauko. Täällä ei voi jäädä kahvittelemaan. Jokaisen pitää myös osata kaikkia töitä, Ojala kertoo napakasti ja ylpeyttä äänessään.

Työntekijöillä on taukohuoneessa omat kahvitermoksensa ja omat eväät. Usein taukoaika käytetään samalla töistä keskustelemiseen.
– Tauoilla sovitaan sen hetken asiat ja seuraava työvaihe. Välillä käy kuitenkin niin, että asiakas soittaa tulenpalavassa kiireessä ja tahtoo taimet todella nopeasti. Tämä ohittaa kaikki muut työt. Yhdistämme voimamme ja hyökkäämme tilausta keräämään, Ojala ja Kullama kuvailevat.
Heidän mukaansa taimikauppa on usein hyvin hektistä, ja taimet tarvitaan ”tässä ja nyt”.
– Lisäksi niiden pitäisi aina olla isoja, vihreitä ja kukkivia. Kuluttaja-asiakkaat etsivät taimia, jotka kukkivat koko kesän, joita ei tarvitse kastella eikä lannoittaa ja joiden värisävy sopii talon tai auton väriin, Ojala naurahtaa.
Vähentääkseen kuluttajien palveluun kuluvaa aikaa Terolan Taimitarha panostaakin nyt entistä vahvemmin tukkuasiakkaisiin. Tästä keväästä alkaen vähittäismyyntitilaus on pitänyt tehdä etukäteen netissä. Opasteet ja kyltit on myös poistettu tien varresta.
– Unelma-asiakas on tehnyt kotiläksynsä ja tietää mitä haluaa.

Hyvän perennataimen määritelmä tulee Sirkka-Liisa Ojalalta empimättä.
– Hyvä taimi on lajilleen tyypillinen sekä elinvoimainen, hyvässä kunnossa ja kasvussa. Viherrakentajilla taimet menevät usein suoraan istutukseen, mutta olemme silti tarkkoja, että ne on kunnolla kasteltu meillä ennen lähetystä. Taimia istutetaan kohteissa urakalla, joten juuripaakun on oltava kestävä ja läpijuurtunut. Joskus juurtuminen on voinut olla hidasta esimerkiksi liian kylmän tai kuuman sään vuoksi. Silloin liitämme taimiin huomautuksen varovaisesta käsittelystä.
Taimien laatu on terolalaisille selvästikin tärkeä asia ja ylpeyden aihe.
– Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa, Ojala sanoo.
Hän kertoo, että kesätöissä ja harjoittelemassa olleet entiset työntekijät muistelevat Terolaa kaihoisaisti. Syyksi hän arvelee sekä hyvää yhteishenkeä että taimiston järjestystä ja täsmällisyyttä.
– Täällä rivit ovat suorassa ja aikataulut pitävät.

Työn lomassa ehditään jutella monista muistakin asioista kuin töistä: päivän uutisista ja vaikka harrastuksista. Lisäksi Ojala kuuluu Puuliiton Maatalousalojen johtokuntaan ja tuo sieltä keskusteluihin laajaa näkemystä koko puutarha-alasta. Nyt hän on jättämässä tehtävän, kun Puuliitto yhdistyy Metalliliiton kanssa.
– Olen vähän epäilevä tuomas: jääkö puutarha-ala metallin poikien jalkoihin ja pidetäänkö sitä näpertelynä, hän pohtii.

Keväällä aloitetaan työt kellariin talvehtimaan vietyjen taimihäkkien purkamisella ja näiden taimien viennillä kentille. Varmat lajit ovat talvehtineet ulkona. Pionit, särkyneetsydämet, jaloangervot ja kuunliljat ruukutetaan käsin. Ensimmäiset taimet toimitetaan jo huhtikuussa.
Toimitusten lisäksi kylvöt ja koneruukutukset sekä tietenkin normaalit hoitotyöt täyttävät kevään. Kesällä toimitetaan tilauksia ja tehdään perennamattoja.
Koko ajan siivotaan, jotta siisteys säilyy eikä mikään pääse karkaamaan käsistä. Rikkakasveja kitketään mekaanisesti.
– Rikkakasvien kitkeminen onkin oikeastaan ainoa kasvinsuojelutyö, koska taudeista ja tuhoeläimistä ei yleensä ole haittaa. Rikkakasveja ovat myös naapuripenkin perennojen sekä koivujen siementämät taimet. Mutta ei rikkojen kanssa jäädä painimaan. Jos niitä on paljon, heitetään koko taimi pois, Ojala selittää.
Muutenkin työtä pyritään tekemään tehokkaasti, ilman yhtään ylimääräistä sormenjälkeä. Taimia ei varastoida, vaan mitä tuotetaan, myös myydään. Koko ajan ollaan liikkeessä – päivässä tulee käveltyä 10–15 kilometriä – ja ajatus mukana.
– On otettava vastuu omasta työstään ja tiedostettava esimerkiksi, mitä seuraa, jos nyt kastelen tai en kastele.
Kauden päättyessä lokakuussa pakataan kellariin vietävät taimet ja siivotaan kentät, rullataan matot ja kerätään letkut.

työn ulkopuolisia perinteitä on muutama. Syksyllä mennään yhdessä Oksalan taidenäyttelyyn – joukossa yleensä myös Sinikka Wegeliuksen maalauksia. Lisäksi on tapana juoda torttukahvit joulun alla paikallisessa kauppakeskuksessa.
Teemapäivien järjestäminen tuo vaihtelua taimiston elämään. Terolassa on vietetty heinä-, iiris ja perennamattopäiviä, jolloin suunnittelijoita saapuu kymmenittäin tutustumaan kasveihin läheltä ja omin silmin. Näytemaita siistitään vain kerran, pari kesässä. Ne on istutettu niin tiiviiksi, että rikkakasveille ei jää tilaa.
Silloin tällöin Ojala ja Kullama ovat vierailleet viherkohteissa, joissa on heidän kasvattamiaan- taimia: esimerkiksi Kotkan puistoissa, Kultarannassa ja Tampereen Heinäpuistossa.

– On ollut mukava huomata, että kyllä ne on osattu oikeisiin paikkoihin istuttaa. Ja tilata oikeasta paikasta.

Terolan Taimitarha tmi

• Perustettu 1977, tila on peräisin 1600-luvulta
• Omistajat Sinikka ja Jorma Wegelius
• Perennataimisto Tuuloksessa, nykyisin Hämeenlinnaa
• Suurin osa tuotteista tukkuasiakkaille, vähittäismyyntiä vain ennalta tilaten
• Asiakkaina kaupungit, kunnat ja seurakunnat sekä yksityiset viherrakentajat kaikkialla Suomessa
• Viljelypinta-ala 2 hehtaaria, kasvihuonepinta-ala 1 500 m2
• Henkilöstöä puutarhalla omistajien lisäksi 3
• Noin 400 eri kasvilajia, heiniä 60 nimikettä
• Tuotanto noin 200 000 kpl vuodessa

Porukka

Sirkka-Liisa Ojala, Viktoria Rebane, Jaan Kullama sekä Jorma ja Sinikka Wegelius hyytävän kylmänä kesäkuun ensimmäisenä päivänä, kun vuorenkilvet olivat sentään jo ehtineet kukkaan. Pitkien ja tuuheiden kuusiaitojen leikkaamisesta on pidetty vuosittain hyvä huoli.

salviaa

Viktoria Rebane ja Sinikka Wegelius taimiston perustyössä, istutuskoneella ruukuttamassa loistosalviaa, Salvia x sylvestris ’Blaukönigin’.

keratyt

Valmiiksi kerätty tilaus odotti toimitusta viherrakentaja-asiakkaalle.

Aikaisemmat jutut