20 numeroa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 27.4.2018

Vaikka Suomen kansallispuu onkin koivu, taitaa kuusi sittenkin olla lähempänä kansanluonnettamme. Ensin kuulemme kehtolauluna ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...”, sitten leikimme ”Kas, kuusen latvassa oksien­ alla...” ja ”Korpikuusen kannon alla...”. Väliin hoilotetaan muutama joululaulu kuusesta, kunnes haudalla jo tapaillaan ”Ei muuta kunniaa kuin kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskintaa...”

kuusetnettiin

Komeiksi kasvatetut metsäkuuset koristavat Helsingin keskustaa.

Teksti ja kuvat: Elina Vuori

Suomi elää toivottavasti myös tulevaisuudessa metsästä, ja siis myös kuusesta. Enää ei ole tapana puhua vain puusta ja paperista, vaan vaikka vaatteista, lääkkeistä ja ruuasta, joita kuusesta jo tehdään.

Vaan on kuusella myös paikkansa pihoillamme, puistoissamme ja joulunvietossamme. Suomen ensimmäinen kasvinjalostan oikeuksin suojattu lajikekin on kuusesta.

Arvaamattomia sukulaissuhteita

Kuusia, Picea, on maailmassa reilut 30 lajia, ja niistä parikymmentä menestyy meillä jollain lailla. Ne ovat kotoisin pohjoiselta pallonpuoliskolta niin, että levinneisyys ulottuu juuri Kravun kääntöpiirin tienoille esimerkiksi Meksikossa.

– Kuusen lajiutuminen on hyvin vanhaa, ja monet nykyisistä lajeista ovat kahden lajin risteymiä. Kuuset ovat levinneet edestakaisin Aasiasta Pohjois-Amerikkaan ja Itä-Aasiasta Eurooppaan. Siksi eri mantereilta kotoisin olevat kuuset risteytyvät yhä helposti keskenään, kertoo yli-intendentti Henry Väre Helsingin yliopiston kasvimuseosta.

Kuusi erosi männystä lajikehityksessä 180 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiset lajit ovat kuitenkin nuoria, 12–15 miljoonaa vuotta sitten syntyneitä. Tieteelle lajit on kuvattu pääasiassa 1800-luvulla, mutta yhä vielä Kiinassa lienee löytämättömiä kuusilajeja. Viimeksi 1980 kuvattiin Picea farreri.

Euroopassa omia kuusilajeja on vain kolme: P. abies, P. omorika ja P. orientalis.

– Vuoden 2013 tutkimuksen mukaan meidän pohjoinen metsäkuusemme on kuitenkin geneettisesti eri kantaa kuin keskieurooppalainen, Väre sanoo.

Kuusen tuhannet käyttötavat

– Kuusi on yksi rakkaimpia puita suomalaisille pihlajan ohella. Se on monien sananlaskujen ja laulujen aihe, ja sitä on käytetty ja käytetään monella tapaa, kertoo hortonomi Katja Uski Hyötykasviyhdistyksestä.

Kuusi on suojan antaja ja entisaikojen karsikkopuu, kuolemaan liittyvien rituaalien osa. Sitä on arvostettu rakennuspuuna, soitinpuuna ja tarvekalujen raaka-aineena risukarhista ja hiertimestä lähtien. Tervaakin siitä on poltettu ja tärpättiä tislattu. Ja tottakai paperia, kartonkia ja vaneria tehty. Myös kuituja valmistetaan.

Kuusen havut ovat toimineet niin kynnysmattoina kuin kotieläinten patjana. Surusidonnassa havuilla on tärkeä osa seppeleiden teossa. Tänä syksynä kuusesta on taiteiltu tuhansia ja tuhansia seppeleitä sankarihaudoille. Pihkaa ja kerkkiä käytetään yhä lääkinnällisenä aineena, ja kerkistä tehdään jopa kuohujuomaa.

Tähän aikaan vuotta ei voi unohtaa kaikkein kauneinta kuusen käyttötapaa, ystäväämme joulukuusta. Yli sadan vuoden ajan meillä on ollut tapana tuoda kuusi sisään juhlistamaan vuoden suurinta juhlaa. Yhä usemmin juhlapuu on viljelty, ja näin kuusi tarjoaa toimeentuloa jälleen uudella tapaa.

Kaikki yli nelikymppiset muistanevat myös sen kerran, kun havujen avulla saavutettiin hiihdon arvokisamitali.

Kuusi on monen uhanalaisenkin eliön koti

Kuusi elättää oksillaan suuren määrän muita eliöitä sienistä ja levistä hyönteisten kautta lintuihin ja nisäkkäisiin.

– Kuusen lajisto on sidoksissa kuusen ikään. Taimi- tai nuoruusvaiheen puu toimii kotina aivan erilaiselle eliöstölle kuin iäkäs tai peräti kuoleva kuusi, selittää metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara Helsingin yliopistosta.

Myös kuusen siemenistä on moni eliö kiinnostunut niin niiden ollessa puussa kuin siementen varistua. Maaperä kuusen alla kuhisee myös elämää, joka on riippuvainen kuusen tarjoamasta suojasta ja ravinnosta.

– Kuusella elää esimerkiksi 36 sarvjäärä-, kymmenen seppä-, kahdeksan jalokuoriais- ja 32 kaarnakuoriaislajia. Perhoslajeja löytyy satakunta. Siellä ovat vaikka sellaiset lajit kuten siemenkiilukainen, käpykoisa, vaippaniluri ja laakakolva, listaa Heliövaara.

Nämä lajit eivät yleensä ihmistä paljon kiinnosta. Kun puhe tulee kuivan kuusen tuholaisista, jotka elävät esimerkiksi rakennuksissa, hyönteisten nimetkin muuttuvat tutummiksi: papintappaja, kuolemankello, tupajumi...

– Tutkimme myös joulukuusiviljelmän tuhoojia Ridasjärvellä. Niitä löytyi yli neljän hehtaarin alalta yllättävän vähän. Ehkä ne eivät vain ehdi paikalle noin kymmenen vuoden viljelyajassa, Heliövaara arvelee.

Merkittävimmät kuusen tuhoojat ovat kirjanpainaja, juurikääpä ja kuusentähtikirjaaja.

– Meillä on lakiin kirjattuna sääntö estämään kirjanpainajan tuhoja. Silti myrskyjen jälkeen se voi villiintyä. Itse kuoriainen ei ole niin haitallinen, vaan sen mukanaan viemä sinistäjäsieni. Se lopulta tappaa puun joskus nopeastikin, Heliövaara kertoo.

Kuusien sienet tärkeitä

Virkistysmetsissä kuusi on joskus aliarvostettu laji, sen maine on risuinen ja synkkä. Ajatellaan, että kuusia on joka paikassa, ne joutavat ensimmäisenä pois.

– Kuusivaltaiset lehdot ovat hyvin tärkeitä jopa 72 uhanalaiselle sienilajille, ja luvussa ei vielä ole kääpiä. Varovaisuusperiaatteen vuoksi kuusia ei saisi poistaa automaattisesti. Kuusihan luo erinomaisen mikroilmaston monille lajeille, sanoo suunnittelija Tea von Bonsdorff-Salminen kasvimuseon sienitiimistä Helsingin yliopistosta.

Hän muistuttaa, että monienkaan kuusien sienien merkitystä ei vielä tunneta symbioottina ja ravinteiden kierrättäjinä.

– Ilman sieniä ei meillä olisi metsiä eikä elävää maaperää!

Kaikennäköisiä kuusia

– Kuusi on vaatelias puulaji kunnollisille kasvupaikoille. Sitä ei kannata istuttaa kaikkein surkeimpiin kasvupaikkoihin. Lisäksi eräät lajit vaativat hyvin valoisaa paikkaa, toiset taas suojaa hallalta ja kolmas sopivan kuivaa kasvualustaa, dendrologi Antti Autio muistuttaa.

Autio kertoo, kuinka Suomenkin kuusien lajimäärityksistä on epäselvyyttä ja kiistelyä:

– Meillä on P. abies ja P. obovata ja niiden välinen P. x fennica ja takaisinristeymiä. P. obovata on venäläisten mielestä laji, ja näyttää pahasti siltä, että he ovat oikeassa. Mutta joidenkin tutkijoiden mukaan P. obovata kasvaa vasta Uralilta alkaen itään.

Suomen metsistä on kerätty jo 1940-luvulta lähtien monia kuusen erikoismuotoja: kapeita, kartiomaisia, pallomaisia, pöytämäisiä, lonkeroimaisia, värikäskerkkäisiä ja rungoltaan poikkeavia. Vähitellen Metla ja nyt Luke on valinnut, lisännyt ja nimenyt niistä parhaimmistoa.

– Varttaminen ja pistokaslisäys säilyttävät ominaisuudet – vaikka tulee niissäkin joskus yllätyksiä. Punkaharjulla on lisäystarha hyvässä vaiheessa, joten mate­riaalia on jo hyvin saatavissa, kertoo erikoistutkija Teijo Nikkanen Lukesta.

Pidetään huolta puistamme, sillä ”sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”.

Kirjoitus perustuu Dendrologian Seuran järjestämään kuusiseminaariin joulukuussa.

Suomessa menestyvää kuusilajistoa

  • Picea pungens, okakuusi – eriasteisesti harmaa/sinertävä, paljon lajikkeita
  • Picea x lutzii (glauca x sitchensis), lutzinkuusi – uusi tulokas, lyhyt kukoitus
  • Picea sitchenis, sitkankuusi – ei annettavaa, pilaa serbiankuusen perimää
  • Picea glauca, valkokuusi – hidas- ja tiheäkasvuinen, useita lajikkeita
  • Picea glauca var. albertiana, (engelmannii x glauca?) albertanvalkokuusi – ränsistyy melko nuorena, vaatinee hyvän alkuperän meillä menestyäkseen
  • Picea engelmannii, engelmanninkuusi – aluksi kaunis, ränsistyy n. 50-vuotiaana
  • Picea mariana, mustakuusi – valonsuosija, pienikasvuinen ja kaunis nuorena
  • Picea rubens, punakuusi – soitinpuu, pienikokoinen, ei annettavaa meillä
  • Picea bicolor, irakuusi – hyvin vähän meillä kokemuksia, kauniit neulaset
  • Picea glehnii, glehninkuusi – todella kaunis, tiheä neulasisto, viihtyy meillä
  • Picea jezoënsis, ajaninkuusi – kuusten kauneuskuningatar, nuorena hallanarka
  • Picea asperata, kiinankuusi – muistuttaa metsäkuusta, ei erityinen
  • Picea meyeri, meyerinkuusi – aluksi todella hidaskasvuinen, ei liene annettavaa
  • Picea schrenkiana, vuorikuusi – paria alkuperää kokeiltu, Kumpulassa yhä
  • Picea wilsonii, wilsoninkuusi – nuoret kasvustot, menestyneet hyvin
  • Picea orientalis, idänkuusi – todella hieno puu, menestyy ehkä III-vyöhykkeelle
  • Picea omorika, serbiankuusi – hienoimpia ja käyttökelposimpia kuusiamme, kunhan alkuperä kapeaa ja puhdasta kantaa
  • Picea abies, metsäkuusi – useita alalajeja, muunnoksia, muotoja ja lajikkeita
  • Picea abies subsp. abies, euroopankuusi – tavallinen kuusemme
  • Picea abies subsp. obovata, siperiankuusi – Pohjois-Suomessa?, kapealatvainen
  • Picea abies subsp. abies x subsp. obovata, Picea x fennica, ”suomenkuusi” – lienee yleinen Keski- ja Pohjois-Suomessa?

Tiedot: Antti Autio, Mustilan Arboretum ja Suomen puu- ja pensaskasvio

Aikaisemmat jutut