Viisi maata, viisi erilaista tarinaa. Vaikka Pohjoismaat yhteiskuntina pääosin ovat toistensa kaltaisia, ovat tiet kasvihuoneviljelyssä kulkeneet selvästi eri reiteille. Kussakin maassa hyödynnetään omia vahvuuksia.

 ruotsi kasvuhuone

Ruukkuvihannesten ja -yrttien viljely keksittiin Ruotsissa 1982. Nyt kaikkiin Pohjoismaihin levinnyt ruukkuviljely on
siirtymässä kokonaan uudenlaiseen malliin ledien käytön myötä. Tältä näytti elokuun lopulla skoonelaisella viljelmällä.

 

Teksti ja kuvat: Jyrki Jalkanen

Pohjoismaiden kasvihuoneviljelyn vertaileminen täsmällisillä tiedoilla ei ole helppoa – eikä oikein mahdollistakaan. Vaikka Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti ovat merkittävästi toistensa kaltaisia, ei esimerkiksi alan tilastointia ole Suomen täsmällisen tilastoinnin tapaan saatavissa.

Kustakin maasta on kuitenkin poimittavissa luonteenomaiset piirteet. Niistä käy ilmi, että viime vuosikymmenien kehitys on eri syistä ohjannut viljelyä nykyisille raiteilleen.

Yhteistä kaikille viidelle maalle ja niiden noin 26 miljoonalle asukkaalle on hyvinvointi ja varakkuus. Myös tietyt luonnonelementit, kuten talvi, ympäristön puhtaus ja runsaat uusiutuvat vesivarat ovat harvinaisia etuja useimpiin muihin puutarhamaihin verrattuna.

Kasvihuonetuotantoa on Ruotsissa noin 290 hehtaaria, Suomessa on 345, Tanskassa 432, Norjassa noin 200 ja Islannissa noin 20 hehtaaria.

Pulmatkin yhteisiä

Pohjoismailla on myös paljon haasteita edessään, ja ne kaikki ovat samanlaisia joka maassa.

Korkean elintason kääntöpuolena ovat viljelyn korkeat tuotantokustannukset. Työtunnin hinta Pohjolassa on helposti moninkertainen EU-alueen eteläisimpien maiden vastaavaan verrattuna.

Pohjoinen kasvihuoneviljely vaatii lisäenergiaa auringon kaveriksi. Öljyn käyttö alkaa olla histo­riaa. Tanska luottaa maakaasuun ja tuuleen, Suomi, Ruotsi ja Norja bioenergiaan ja vesivoimaan sekä Islanti geotermiseen energiaansa. Kussakin maassa sekä verotus että sähkön jakelukustannukset nostavat kuluja.

Yritysmäärä laskussa

Jokaisessa Pohjoismaassa kasvihuoneyritysten määrä putoaa. Suomessa ja Ruotsissa yrityksiä on noin 900 kummassakin, Norjassa reilut 600, Tanskassa noin 400 ja Islannissa muutama kymmenen.

Paitsi että yritysten määrä laskee, ei uusia synny, eikä olemassa oleviin, sinällään hyvin pärjääviin yrityksiin löydä jatkajia. Lukuisia hyviä yrityksiä joutuu vuosittain lopettamaan toimintansa.

Myös koko puutarha-alan houkuttelevuus nuorten keskuudessa on pulma kaikkialla. Ei ole tiedossa, kuka tulevaisuudessa kasvattaa pohjoismaista lähiruokaa.

Viljelijöiden elämää ei myöskään helpota kaupan voimakas keskittyminen. Kun ostajia on alle kourallinen, on viljelijä puristettu aika ahtaalle.

Mutta on jotain hyvääkin: Oman maan tuotannon arvostus on vahvassa nousussa kaikissa maissa. Ja sitä käyttävät luonnollisesti hyväksi kaikkien maiden menekinedistämisestä vastaavat yhdistykset ja liitot – ja myös kauppa.

Ruotsi: vapaan kaupan puserruksessa

Pohjoismaista Ruotsi on ollut Tanskan ohella hyvin salliva kansainväliselle kilpailulle. Vapaa kauppa onkin muovannut Ruotsin kasvihuoneviljelyä niin, että jäljelle ovat jääneet vain kilpailussa jollain tavoin pärjäävät kasvit.

Ruotsi on ruukkuvihannesten syntymämaa, niiden viljely käynnistyi Eckerössä Tukholman länsipuolella 1982. Tätä nykyä viljely on keskittynyt neljään suuren yritykseen, ja kokonaistuotanto on vajaat 60 miljoonaa ruukkua vuodessa. Se on melko vähän.

Kasvihuonevihanneksissa Ruotsi on antanut periksi jo vuosikymmeniä sitten. Tomaatin, 15, ja kurkun 28 miljoonaa kiloa vuodessa, tarkoittavat, että viime vuoteen asti Ruotsissa on tyydytty vain näiden vihannesten kausiviljelyyn. Vasta 2016 valmistui ensimmäinen vähänkään merkittävämpi tomaatin ympärivuotinen kasvihuone. Kurkkua viljellään talvella vain nimeksi.

Kukkatuotannossa Ruotsin vahvuuksia ovat sipulikukat, etenkin tulppaani, jossa maa on maailman ykkönen väkilukuun suhteutettuna ja Hollannin ulkopuolella. Myös ryhmäkasvien tuotannossa paikallisviljely on vahvoilla, aivan kuten naapurimaissakin.

Ruotsi vie vähäisiä määriä kurkkuja muiden muassa Baltian maihin sekä tuo ajoittain kukkivia kasveja Suomeen.

tanska ruukkukasvit

Kukkivat ruukkukasvit ovat Tanskan kasvihuoneviljelyn ydin. 
Peräti 80 prosenttia tuotannosta menee vientiin.

Tanska: muutu tai kuole

Tanskan kasvihuoneviljely oli kovan paikan edessä 1970-luvulla: kannattavuus oli kuralla, ja jotakin piti keksiä. Päätettiin keskittyä koko alan voimin kukkivien ruukkukasvien tuotantoon ja markkinointiin.

Tanskan ruukkukukkatuotannosta onkin kasvanut merkittävä. Tuotannon arvo 2015 oli noin 270 miljoonaa euroa, ja siitä 80 prosenttia meni vientiin. Viime vuosina kamppailu Hollannin kanssa on pudottanut tanskalaisten markkinaosuuksia ja huojuttanut huomattavan suurienkin viljelmien taloutta. Vuosi 2016 oli kuitenkin yksi parhaimmista, ja nyt odotetaan jopa korvausin­vestointeja kukkaviljelmillä. Niitä ei ole nähty vuosiin.

Kasvihuonevihannesviljely on vähäistä, paitsi että Pohjoismaiden suurin kurkkuviljelmä on Tanskassa. Ilman sitä omatuotanto olisi niukkaa.

norja tomaatit

Tomaattien paikallistuotanto on vahvoilla Norjassa.
Erikoislajikkeisiin siirryttiin jo lähes vuosikymmen sitten.
Kuvaaja: Dag Eivind Gangås

Norja: vahvuutena paikallistuotanto

Norja eroaa naapureistaan merkittävimmän paitsi maantieteensä myös EU-ulkopuolisuuden vuoksi rajasuojansa osalta. Kumpikin tekijä antaa oman maan viljelylle hyvät lähtökohdat.

Norja on Rogalandetin aluetta lukuunottamatta tyypillistä paikallistuotantoa eli omaan alueeseensa tukeutuvia vihannes- ja kukkaviljelmiä. Tuotannon arvo on noin 300 miljoonaa euroa, josta kukkien osuus on selvästi yli puolet. Kukista tärkeimpiä ovat ryhmäkasvit ja ruukkukat, joiden suurina ystävinä norjalaiset tunnetaan.

Kurkkua viljellään ympäri vuoden, ja vuosikulutuksesta kotimaisen osuus on kaksi kolmasosaa. Tomaatin kotimaisuusaste on vain neljännes.

Norja vie hiukan ruukkukasveja Ruotsiin.

islanti kukkaviljelma

Hämmentävää: Islanti on Pohjoismaiden johtava leikkokukkamaa! Muista maista leikkokukkien tuotanto on lähes kokonaan hävinnyt. Tässä tutustutaan ympärivuotiseen gerberoiden viljelyyn. Kuvaaja: Katrín María Andrésdóttir,

Islanti: kotimainen tuotanto kunniassa

Merten takainen Islanti on voinut kehittää kasvihuonetuotantoaan tähän asti rauhassa, ilman maailman tuulia. Vaikka EU-jäsenhakemus on peruttu, alkaa kaupan vapautuminen muovata tuotantoa.

Kasvihuonetuotantoa on noin 30 hehtaaria, mikä on väkilukuun suhteutettuna eniten kaikista Pohjoismaista. Näihin päiviin asti vankka rajasuoja sekä kaukainen sijainti ovat sallineet viljelyn kehittyä hyvinkin suomalaisen kaltaisiksi paikallisyrityksiksi. Markkinat ovat olleet ennustettavat, ja maasta saatava energia edullista. Erikoista on, että aivan viime vuosiin Islannissa on voinut taloudellisesti kannattavasti viljellä liki kaikkia keskeisiä leikkokukkia vuoden ympäri. Tätä herkkua ei ole enää muualla.

Islantilaisetkin ovat kuitenkin huolissaan. Kauppaa vapautetaan, ja se vaikuttaa viljelijöihin. Toisaalta, yli kahden miljoonan vuosittaisen turistin ruokkiminen on tarjonnut uusia mahdollisuuksia. Etenkin ruukkuvihannesten tuotanto on nopeasti noussut aasialaisturistien ryntäyksen vuoksi.

 kainalo tilasto

 

Pohjoismaista yhteistyötä jo yli puoli vuosisataa

pohjoismaiset

Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin puutarhajärjestöjen
edustajat kokoontuivat Skooneen elokuun lopulla. Kuvalähde: LRF Trädgård

Pohjoismaisilla kasvihuoneviljelyä edustavilla puutarhajärjestöillä on yli puolen vuosisadan perinne toimia tiiviisti yhteistyössä. Kerran vuodessa järjestöjen johtohenkilöt vierailevat vuorotellen kussakin Pohjoismaassa kokoustamisen ja yritysvierailujen merkeissä.

Elokuun lopulla Skoonen kokouksen työlistalla olivat ajankohtaiset kasvihuoneviljelyyn liittyvät asiat. Järjestöllisissä asioissa kaikilla on samat haasteet esimerkiksi siinä, että yrittäjien lukumäärä laskee vääjäämättä. Tämä muovaa luonnollisesti järjestöjen toimintaa.

Yrittäjien arkiseen aherrukseen vaikuttavista aiheista päällimmäisiä olivat kasvinterveyskysymykset, kasvinsuojelu, vieraslajit, menekinedistäminen sekä EU:n uudet luomusäännöt, jotka vielä ovat varsin epäselvät. Kukaan edes EU:ssa ei taida tietää, mitä siellä oikein päätettiin.

  

Aikaisemmat jutut